Pitkästä aikaa..

Holaa!

Unohdin kokonaan kirjotella tossa lokakuun puolessavälissä Phuket Townissa tapahtuneesta Phuket Vegetarian Festivalista. Aika iso hapeningi Phuketissa.. Jotku paikalliset raflat myi sen aikana vaan kasvisruokaa, ja tarkotus oli jumalten lepyttely ja demonien pelottelu. Se kesti jonku kymmenen päivää, ja sen aikana paikalliset hullut työnteli veitsiä poskistaan läpi, käveli kuumilla hiilillä ja tikkailla jotka oli tehty sahanteristä ja muuta semmosta mukavaa. Me mentiin sinne ööö muistaakseni 16. päivä, mikä oli tän festarin päätöspäivä. Ja mikä meno. Huuuuhh. Ilotulitteita myytiin joka nurkalla, koko ajan sai säikkyä erilaisia papatteja ja pommeja, ruokakojuja oli molemmin puolin tietä, temppelissä vilisi paikallisia hinduja ja kaikki oli pukeutunu valkosiin. Ostettiin sit itekin joitaki pommeja, ja se oli hauskaa se. Tyttöi nauratti ku me oltiin ku pikkupoikii kaikki, ku saatiin ne papatit käsiimme. Hymy irtos aina ku sai räjäyttää jotain. Täytyy myöntää et se oli kivaa! Muutaman kerran meinas päästä kuulostaan kyllä, ku jonku mielestä oli varmaan hauskaa pelotella farangeja. Pari jysyy laukes ihan vieressä.

Loppuvaiheessa mietittiin että pitäiskö lähtee kotiin vai jäädä kattomaan jotain kulkuetta josta oli ollu puhetta. Onneks päätettiin jäädä. Se oli ehkä hulluinta mitä oon ikinä nähny! Meijän ohi kulki tietä pitkin semmosia kymmenen hengen seurueita, joista jokanen kanto kantotuolia, jonka päällä oli jonku hindudemonin tai -jumalan kuva. Sivusta seuraavilla ihmisillä oli papattimattoja joita ne heitteli niihin kantotuoleihin, niiden tyyppien päälle ja siihen kadulle niiden eteen. Näil kantajilla oli joitain huiveja naaman suojana, mut tykitys oli kyl semmosta, et varmasti tuli palovammoja ja savua keuhkoihin. SITÄ SAVUN MÄÄRÄÄ. Siinä vaiheessa ku se pauke alko, siellä näky vielä ihan hyvin, mut sit ku niitä huivipäitä oli sen vartin verran siitä marssinu, näkyvyys oli viidestä metristä kymmeneen metriin. Oikeesti. Ne paikalliset heitteli niitä papatteja semmoseen tahtiin, et se koko katu täytty ruudinhajusta ja kellertävänvihreestä savusta. Ettei vaan olis ilma päässy selkenemään, niillä kantotuolityypeilläki oli omat papatit messissä. Kateltiin siinä suomalaisporukassa toisiamme epäuskontäyteisin ja naurunsekasin ilmein, ja ihmeteltiin sitä mitä nähtiin. Uskomatonta. Onneks satuttiin paikalle sillon! Oli nimittäin taas aika paikallinen tapahtuma.

Eeva ja Phi

Hjuuuu mutta. Täällä elämä jatkuu suhteellisen samaan malliin. Eeva on osa perhettä, mut sen ei oo tarvinnu viel liikkuu talosta päivisin mihinkään. Se jää aina makoilemaan ku muut lähtee aamulla kouluun. Säätänä. Vähän ikävä silleen, et se istuu aika paljon vaan koneella ja tekee niitä opinnäytetyö-asioita. Noh, käy se meijän kaa syömässä ja snorklailemassa ja oli mun kaa tossa salilla missä käyn boxailemassa. Sain kutsun sinne, BBQ-bileisiin, viime viikolla. Muut lähti käymään saunassa, mikä on kyllä munki to do –listalla joidenki reenien jälkeen. Sain myöski luvan tuoda kavereita, ja pyysin Eevan. Saatiin vähän hengailla keskenämme, plus et siellä oli ilmaset safkat, kaljat ja Sangsomit. Sangsom on paikallista rommia. Tai viskiä, kukaan ei kai oo ihan varma. Rommi siinä etiketissä lukee.. Anyways! Ilmanen rommi + Minä + Eeva = Jurrit ja rutosti huvia. Sain kuulla tästä ilmasesta viinasta siinä vaiheessa ku kävelin 7-11:stä pihalle kassi täynnä Changia (paikallinen Koff). Nou harm done, kalja säilyy. Ja saatiinpa matkaoluet. Täst kävelee jonku 10min sinne salille, ja aina pitää olla matkaoluet. Hah, kuulostaa siltä et aina ku meen salille ni otan matkalle bissen. Jep. Oli kivaa, ja porukka otti Eevan hyvin vastaan. Juteltiin ja juotiin aika paljon yhen tanskalaisen jätkän kanssa joka treenailee siellä salilla kans.  Jaruad Champion Gym, checkitout. Tyyppiä sanotaan Nokiks. Nok tarkottaa lintua, ja sen nimi tulee siitä ku sen pää näyttää lintumaiselta ja sil on vähän iso nenä. Sil oli joku vaikeesti sanottava tanskalainen nimi, mut en muista sitä enää syystä että rommi. Tuhottiin kolmistaan semmonen 0,7 pullo SangSomia, ja joitaki bissejä. Johan juttu muuten luisti. Yks niistä treenaajista, Bang (tai ehkä Bhang, en oo varma) kanto meille koko ajan lisää erilaisii ruokia ja juomaa. Kanavarrasta, possuvarrasta, kalaa ja rapuu ja jotain outoo makkaraa. Kaikkee kokeiltiin ja kaikki oli hyvää. Makkara oli punasta, kumisen pehmeetä ja outoo, mut menipä sekin. Tutustuin tyyppeihin jotka treenaa kans mut joita en oo nähny. Jotku oli eri saleilta, jotku puhu alottavansa tuolla Jaruadilla kohtapuoliin, ja jotku, niinku Eeva, oli vaan hengaraundeja jotka kittas ilmasta viinaa, söi ja seurusteli. Eeva muuten sai aika hyvin huomioo niiltä paikallisilta miehiltä. Valkoihonen nainen, josta kerroin että ”No, she not my girlfriend”. "AAAHAA!" haha!  Rymyttiin aika hyvissä kotiin joskus yhen jälkeen, ja herätettiin ainaki pari tyyppii siinä ku yritettiin muka tulla hiljaa kotiin. Eeva heitti turvat olohuoneen lattialle, ja naurettiin sille vissiin aika äänekkäästi koska Mikko tuli alakertaan kyselee et mitä helvettiä.

Chai, Nok ja Phi

Olin vähän skeptinen seuraavan päivän snorklaushommia kohtaan, mut siinä vaiheessa ku Jouni tuli herättää mut joskus kaheksalta, nousin kiroillen ylös, kävin suihkussa ja ajeltiin Eevan kaa muiden perässä satamaan. Taisin olla vielä alkoholin vaikutuksen alaisena, häpeillen myönnettäköön. Vaik täällä porukka ajaaki kännissä, en nää mitään syytä miks lähtisin esim. skootterilla baariin jos tarkotuksena on vetää lärvit. En mä kotonakaan pelkästään sen takii jätä sitä autoo himaan et se on laitonta ajaa jurrissa. Mun kaverin äiti jäi rattijuopon alle, ja ainaki muhun suht tunteikkaana jätkänä se iski aika vahvasti. Vielä ku mun silloisen tyttöystävän isoveli piti mulle semmosen palopuheen kännissä ajamisesta et edes mun porukat ei oo pitäny semmosta, mä aloin suhtautumaan tosi eri tavalla koko hommaan. Kiitän Harria siitä vielä joku päivä uusiks. Se, joka lähtee kännissä ajamaan, ja ainoo huoli on se et ”Ei hitto, mitä jos mä jäänki kiinni?” sais pysähtyy hetkeks ja miettii vähän. Kuis ne muut siellä liikenteessä? Ei siinä mitään jos ajat pellit kiinni autolla satasta mettään, se on sun oma syys, ja sun oma loppuelämäs rullatuolissa. Mut kuin ne muut? Nainen koirapuiston edessä tyttärensä kanssa kesäsenä iltapäivänä, nauttii elämästään. Kotona sillä on toinen tytär ja mies. Niillä on kiva kämppä ja hyvä perhe ja se koira mitä ne on ulkoiluttamassa. Siinä ne seisoo, äiti ja tytär, nauttimassa päivästä ja naureskelemassa huoliansa kesätuuleen. Takaa kuuluu renkaiden vinkunaa, auto heittelehtii katukivetyksen yli, tytär kääntyy kattomaan äitiään joka ei enää ookaan siinä, vaan sen auton alla. Henki pois. Kuski selvii hengissä, tietty. Miks aina muuten kuski selvii hengissä? Toisaalta se on hyvä, saa jäädä miettimään tekosiaan, mut helvetti, SE ON SIINÄ VAIHEESSA VÄHÄN VITUN MYÖHÄSTÄ. Näin siis kävi mun kaverin äidille, eikä kauheesti oo huvittanu ajella kännissä sen jälkeen ku kunnolla pysähdyin asiaa ekan kerran ajattelemaan. Sellanen on mun kanta, jos joku kysyy et ”hei, pitäiskö lähtee skoottereilla baariin, ei ne tääl sano mitään?”.

Takasin asiaan. Mentiin siis speedboatilla Raya Yai –saarelle snorklailemaan. Oli vähän paratiisin olonen paikka, huhhuh. Kirkasta vaaleenturkoosia vettä, sikana erilaisia kaloja, palmupuita ja valkosta hiekkaa. Paratiisi. Taas. Venematka oli pitkä, ainakin krapulaisen silmin. Oisko meillä siinä tunnin verran vierähtäny. Pysähdyttiin pienen rannan edustalle, mistä mul on.. noh, melkosen kadehdittavia valokuvia Suomeen lähetettäväks. Kommenttia on herunu facebookiin, haha. Siellä me oltiin, oiskohan meitä ollu vajaa 15 henkee, lilluttiin vedessä ja ihmeteltiin kuin kirkasta siel voikaan olla. Ja paljon kaloja! Ne venekuskit heitteli paahtoleipää sinne meijän sekaan, ja ne hullut fisut kävi pärskien kiinni niihin. Tahallaan heittelivät hitto suoraan millon kenenki pahaa aavistamattoman snorklaajan pään kohille niitä leipiä, ja näytti et ne kalat syö sen ihmisen. Mut siis kivaa oli. Siitä siirryttiin vähän matkan päähän maihin, ja otettiin asento nimeltä levy. Sielt sai mageita kuvia, huhhuh. En tiiä sen rannan nimee kyl.. Jouni oli taas järkkärinä tässäkin, ja vähän matkan päässä meitä odottikin lähes valmiiks katettu ruokapöytä, ja täällä ravintolassa ne puhu suomee! Outoo paskaa. Mut järjestely oli täydellinen, ja oli hauskaa kuulla paikallisten vääntävän suomee, ihan hyvällä menestyksellä jopa! Siitä käppäiltiin Rayan päärannalle, Bangalow Bayhin. Sielläpä levyteltiin loppuaika, about pari tuntia, ja leikittiin semmosel erittäin hasardilla laiturilla, joka oli tehty jostain muovipalikoista. Se oli jonku sata metrii pitkä, ja liikku aallokon mukaan. Se sai suuren suosion turistien keskuudessa, ja tulipa siellä itekin hetki heiluttua.

Rannalla tulin jutelleeks yhen saksalaisen jannun kaa, joka asu paikallisessa bungalow-kylässä. Se kuulosti hyvältä, ja se vei mut kattomaan sitä mestaa. SE OLI UPEE. Muistaakseni Raya Resort oli sen nimi, bungat oli aika kalliita, 1200-1500THB/yö. Mut näköala suoraan merelle, ja toiselta puolelta sitä kylää näki rantaan ja siihen lahteen. Rakastuin siihen paikkaan, ja mun on varmaan joskus pakko mennä takas.

Huhhuh, nyt pitää kelailla et minä päivinä oon ollu missäki tekemässä mitäki. Kalenteri ei kerro kaikkee, ja koska muisti on heikko, tässä saattaa mennä ajankohdat rullalle. Ois ehkä voinu tosiaan kirjottaa useemmin, mut jotenki sitä aikaa vaan ei löydy. I’m doing me best here. Vai teenkö? No enikeis, homma on nyt tää.

Luvassa lisää, muun muassa nyrkkeilyreissua, Bangkok ja Phi Phi pt. 2 -trippi ja sukelluskurssia! 

Aloilleen asettui hän

Nai Harn Beach, auringonlasku

Tehtiin kreikkalaista salaattia ja laitettiin siihen kylkeen kaikkee hyvää. Mm. 5 litran viinitonkka meni.

Koulumatkat on joskus märkiä. Rintataskussa opiskelijakortti.

Coral Island. Kelpas snorklailla ja makoilla.

Savadikhaap!

Phuket alkaa tuntua kodilta. Asutaan Rawailla, eteläisessä Phuketissa. Meitä on kymmenen täl hetkellä, ja yks mun kaveri tulee asumaan meijän kanssa tän kuun lopussa.

Kämppä on nelikerroksinen:

Ekassa kerroksessa on yks maakuuhuone, jossa oma suihku ja vessa, mut ei ilmastointia. Oven alta tulee jotain ötököitä ja liskoja välil sisälle. Yks päivä oli sammakkoki. Kuuluu asiaan. Tokas kerroksessa on olohuone, keittiö, ruokailutila ja parveke. Keittiö on kiva, jääkaappi sais kymmenelle hengelle olla vähä isompi. Olkkaris on 32” taulutöllö, jota käytetään leffojen kattomiseen koska telkkarista ei näy ku pari arabikanavaa, ja neki huonosti. ”It’z ze whethör” sanoo meijän ranskalainen vuokraemo. Paskat. Joka säällä sama homma. Tääl on muutenki vähän kaikkee pikkukikkailuu: alakerran suihku oli sähkönen, meijän huoneen ilmastointi puhaltaa koko ajan vaik se ei ois päällä, lamppuja on pimeenä, yhest ikkunasta tulee vettä sisään, ja parhaillaan meil ei toimi netti. Vuokraemäntä on saanu aika monta rumaa lempinimee. Keskitysleirin vetäjä ja huora on yhet :D No, se on oikeesti mukava nainen, läpällä vaan. Ja huora on muutenki nii ruma sana et se oksettaa mua. Tietyssä kontekstissa se voi kuitenki toimii. Olkkarista ku lähetään ylöspäin, tulee kaks makuuhuonetta. Toisessa nukun minä ja kolme muuta, ainaki täl hetkellä. Ollaan sovittu kierrättävämme makuuhuoneita. Toisessa nukkuu Jouni ja Laura. Niiden huoneesta pääsee parvekkeelle, ja niil on vessa ja amme, mut ei kunnon suihkuu. Meil on vessa ja suihku siel meijän huoneessa. Vielä kun hipsii yhet portaat ylös, pääsee vimoseen makkariin. Se on isoin, ja siin on iso parveke, iso sänky ja isot suihkutilat ja vessa. Näiden portaiden yläpäässä on ovi, josta pääsee katolle. Ah, meijän katto. Siel on baaritiski, pöytii ja tuoleja, aurinkotuoleja ja meijän merinäköalalla varusteltu uima-allas. Se on komia se! Näköala Chalongin satamaan mis on aina purjeveneitä, ja näkyypä tästä Rayan saaretkin. Toiseen suuntaan kun kurkkaa ni vuorenrinteellä näkyy valkonen, noin 30-metrinen Big Buddha –patsas. Ah. AH.

Eeva, mun pitkäaikanen ystävä Tuusulasta tuli Thaimaahan viime viikolla. Se alkaa tekee opinnäytetyötä ens kuun alussa Chalong Sea Sportille, joka tässä aika lähellä. Chalongiin on vaan viiden minsan matka tästä kämpiltä, ja Eeva tuleeki asumaan meijän kanssa 1,5 kuukaudeks. Täl hetkellä sen poikaystävä on käymässä Phuketissa, koska se on töissä risteilijälaivoilla ja sattu olee täällä just. Sit kun se lähtee kotiin, Eeva muuttaapi tänne. Oli tytöllä aika pitkä lista tuliaisia ku se viikko sit pölähti paikalle. Kahvipakettia, iso pussi ruispaloja, karkkia, suklaata, eri suklaata, lisää suklaata, käteistä ja kameran piuha jonka olin unohtanu. Ruisleipä. Ohhohhoiiiiiiii ku oli hyvää. Ja täällä ei nimittäin kunnon kahvia juoda ja mä en pahemmin karkista välitä, ni kahvi ja ruikkari meni mun lemppareihin. Ei kyl maistunu Fazerin blöökään pahalta, voin kertoo.

Tästä on 20 minuutin skootterimatka koululle Kathuun, mut eipä haittaa. Ihan perus koulumatka. Osa porukkaa oli aluks sitä mieltä, että tää on liian kaukana, mut höpöhöpö. Koulu on ollu yllättävän kivaa täällä. Opiskelen Strategic Managementia, International Businessta, International Economicsia ja Thai Cookingia. Toi ruuanlaitto on tollanen helppo ja keventävä. Toi Economics ei. Ruoka on yleensä aika helppo valmistaa. Senku pilkkoo osaset ja heittää pannuun tai kattilaan. Ollaan tehty sweet and sour chickeniä, tom yam goongia, stir fried chickeniä ja porkia, ja jotain muuta mitä en nyt muista. Economics ois muuten varmaan aika kiinnostavaa, mut jotenki se nuori thaiopettaja ei jotenki sytytä mun mielenkiintoo. Se sanoo asiat moneen kertaan, mikä on hyvä. Mut se ei jotenki saa asiaa ainakaa mulle perille ja se vois mun mielestä käyttää jotain fiksuja esimerkkejä. Niinku viime tunnilla. Se puhu tariffeista eli veroista, jotka maa asettaa tuontituotteille korottaakseen niiden hintoja ja suojellakseen kotimaisia tuotteita ja tuottajia. Se puhu USA:n ja Kiinan välisestä konfliktista joka nyt on päällä. Kiinalla on lähes monopoli rare earth minerialin tuottamisessa, ja ne on nyt vaikeuttanu sen vientiä ja nostanu hintoja. USA syyttää niitä luonnonvarojen panttaamisesta. JNE. En jaksa selittää loppuja, mut joka tapauksessa aihe oli kiinnostava ja ajankohtanen toisin ku yleensä. Strategic Management on yks kiinnostavimpia juttuja tuolla. Siel puhutaan yrityksen kilpailukyvyn parantamisesta ja mitä tulee ottaa huomioon yrityksen kehityksessä. Maikka on kiinnostunu ja innostava. Toimii. Sama juttu Busineksessa. Meil on tää jenkki opettaja, Mary, joka on itse äiti Teresa kyllä. Sil on näppinsä pelissä muun muassa Phuketissa sijaitsevilla HIV-klinikoilla, se auttaa orpoja ja tekee kaikennäköstä hyvää. Etiikka on sen toinen nimi. Aika paljon on puhuttu kulttuurieroista ja miten niiden kaa pitää toimii busineksessa, mikä on aika tuttuu mulle Porvoosta. Kertaus on opintojen äiti, eikä mua haittaa kyllä. Muun muassa Geert Hofstede ja sen dimensionit tuli aiiiika tutuiks viime syksynä jo.

Mä tykkään täst meijän kämpän paikasta. Tää on suht rauhallinen mesta, ja tosta menee päätie jota pitkin pääsee joka paikkaan Chalongin liikenneympyrän kautta. Lisäks ku lähtee lännen suuntaan, pääsee upeeta näköalareittiä pitkin ylös Katalle, Karonille, Patongille, Kamalalle jne. Ollaan parina päivänä ajeltu Katalle surffaamaan ja ostoksille.

Tos matkalla on tosiaan aika hiton makosia maisemia. Siin on myös aika paljon houkutuksia. Ekaks tulee muutamia baareja, joista pääsee aika helposti ohi. Siel on kuulemma joku lihapullapaikkaki, ja uskotte tahi ette, alkaa lihapullat kuulostaa aika hyvältä puolentoista kuukauden jälkeen. Joku päivä taidan eksyy sinne.

No eniweizz, sit tulee jotain mönkijäpaikkoja, ja jotai semmosii rantakirppuja jotka on yks listassa nimeltä To Do. Lista pitenee, ku noustaan ylöspäin sitä kiemuraista vuoristotietä, ja oikeella näkyy elefantteja! Ne on aika pieniä, mut mun ekat norsut kuitenki! Siel on myös pieni dumbo joka on semmonen mopoauton kokonen. Kotiinvietävää kaliiberia siis. Joku semmonen ratsastusreissu; listaan. Matkalla tulee myös näköalapaikka, josta näkyy Katan suuntaan and beyond. Kiva näköala, mut en käyny siinä ku nappaamas pari kuvaa. Phuket Fantasea, teemapuisto missä muun muassa kerrotaan Thaimaan historiasta aika värikkäin tavoin ja esityksin, on siinä Kamalalla. Sitä on suositeltu, ja To Do –listaan vaan. Näyttää ulkopuolelta mellkosen isolta.

Rawai Beach ja Nai Harn Beach on myös lähellä. Hitto, täs on kaikki kyl lähellä mitä Phuketiin tulee. Skootterilla pääsee, suosittelen lämpimästi. Liikenne menee ”väärää” puolta, mut on päivistä kiinni ku siihen tottuu. Joskus se tosin menee oikeetakin puolta, ja joskus taas tuntuu et järjestystä vaan EI, OLE. Mut nopeesti oppii iteki ajamaan ku päätön kana. Omaa päätään kannattaa tosin arvostaa, ja ostaa kunnon kypärä. Itellä tää on vasta suunnitteluvaiheessa.. Sain skootterivuokraamosta kypärän, mut se ennemmin vie multa hengen ku pelastaa sen. Olli meijän kämpästä osti 900Bahtilla crossikypärän, mikä huvittaa mua vähän koska ajetaan kuitenki skoottereilla. Ainoot säännöt mitä tääl on, on et valoihin pitää pysähtyy ja kuskilla pitää olla kypärä. Nimim. Sain sakot ku ajoin ilman ja mul oli kyydissä ihminen. Ihminen. Jep. Ihminen nimeltä Eeva. Sakko tosin oli vaan 300 Bahtia, eli noin 7,5€.

Rawai Beachilla on paljon ravintoloita, pitkähäntäveneitä ja speed boateja, joita kaikkia varmasti kaupitellaan jos sinne tulee menneeks. Jos ettii uimarantaa, pitää tosin mennä muualle. Nai Harn, Rawailta hitusen matkaa etelään on hyvännäkönen paikka. Kiva ranta löytyy, jonku verran majotusta, ravintoloita ja muutama näköalapaikka mistä on aika nannaa katella auringonlaskua. Kun lähtee rannalta, kannattaa suunnata ylöspäin rannan pohjoispäästä. Siellä tulee vastaan ensin hiljanen näköalapaikka, jota suosittelen lämpimästi. Vaan muutamia muita oli paikalla kun käytiin. Sen sijaan, ku liikuttiin joitaki kilometrejä eteenpäin, tuli vastaan näköalapaikka jonka pihassa oli muistaakseni viis turistibussia, tuliaiskojuja, ravintoloita ja vilskettä ja vilinää. Mikäs siinä jos semmosta ettii, mut jos auringonlaskun haluu nähä suhteellisen rauhassa, ei siihen kojujen ja bussien väliin ehkä kannata parkkeerata.

Oon myös alottanu Thai Boxingin täällä, semmosella pienellä salilla ku Jaruad Champion Gym. Jaruad (Phi) on entinen mestari, jolla on takanaan noin kolme ja puol sataa matsia, joista häviöitä alle 20. Siellä treenaa mun lisäks muutama länkkäri, ja joka treeneissä on ainaki kaks thaita opettamassa, kattomassa, hengailemassa ja naureskelemassa hölmöille farangeille. Sain diilin, ja maksan 150€/kk. Ihan hiton paljon, I know. Normaali kuukausmaksu ois ollu 8000 Baht, eli 225€ mut sain puhuttuu itteni vähän halvemmalla sisään ku kerroin et opiskelen enkä kerkee kaikkiin treeneihin. Siellä siis vedetään kahet treenit päivässä, joka päivä paitsi sunnuntaina. Nyt on semmonen viikko koulussa, et mul on aikaa käydä enemmän treeneissä. Plus et olin viikonlopun kipeenä ni en päässy treenaa. Otin siis kaljaa :P Tänää aion vetää molemmat treenit, ja huomenna iltapäivän. Torstain voisin pitää taukoo, ku on koko päivä kouluu, mut perjantaina sit taas. Nautin tosta kyl suunnattomasti. Joka kerta ku siellä käy, tulee semmonen fiilis et on antanu kaikkensa ja oppinu jotain.

Mulla on älyttömän huono kunto nykypäivinä, mikä vähän hävettääki mua tuolla välillä, ja kaikkensa antamisen raja tulee aika nopeesti vastaan. Rääkättäessä sitä kehittyy. Sen huomasin jo Porvoossa, ku kävin vääntämäs jujutsuu ja brazilian jujutsuu. Varsinki brassijutsussa oli hiton kovat kuntovaatimukset. Yleensä alkulämmittely kesti 45minuuttia, jonka aikana juostiin koko ajan ja tehtiin erinäisiä käsienpyörittelyjä jne. Ku kävin samaan aikaan vielä jujutsussa, ni kunto kyl nous kohisten. Tämmönen painiminen mitä brassijutsu edustaa, on aika helvetin raskasta, ku ottaa huomioon et siinä ollaan maassa lähes koko ajan. Matossa ei voi pysähtyy paikalleen, tai vastustaja lukottaa tai kuristaa sut. Pitää olla myös erittäin tietonen itestään, vastustajastaan, siitä mitä voit ite tehä, mitä se toinen voi tehä, mitä se ajattelee, ja mitkä on kummankin mahollisuudet siitä tilanteesta mis ollaan. Miten kumpiki voi liikkuu erilaisiin positioihin ja miten se vaikuttaa sun seuraavaan siirtoon ja mahollisuuksiin.

Tossa salilla ku pääsee kamppailulajien makuun, ni tulee kyl ikävä painimista. Monta asiaa jotka pätee brassijutsuun, pätee myös Muay Thaihin, mut ne on silti todella kaukana toisistaan. Mua kiinnostaa kumpiki erittäin paljon, ja luulen et rupeen harrastamaan sekä BJJ:tä että Muay Thaita ku pääsen takas Suomeen. Vapaaottelussa yhdistyis nää molemmat, joten se on aika vahvoilla.

Käytiin Porvoossa tosiaan mun kämppiksen Ollin kaa siel jujutsussa ja jäätiin aina painimaan treenien jälkeen. Otettiin vaan pari kolme myllyä aina, mut joka kerta oppi jotain. Olli oli siitä hyvä painipari, et oltiin samankokosia ja kumpiki oli jujutsun osalta tiedonjanonen ja halukas vääntämään. Plus et me päädyttiin aika lailla samalle tasolle loppujen lopuks. Olli oli harrastanu aikidoo ja brassijutsuu ennenki, ja olin siks melkosessa alakynnessä aluks. Mut mä opin paljon siltä ja kehityin, ja hitto meil oli tasasia myllyjä. Toinen vei toisena päivänä ja toinen toisena. Joskus päädyttiin tasapeleihin. Mun jujutsu-uran tähtihetket, keltasen vyön saamista lukuun ottamatta, oli ne kaks kertaa ku olin alkanu harrastaa brassijutsuu, ja vein meijän mustavöistä opettajaa. Ah. Eniten herkkuu siitä teki se, et Olli katto vierestä. Se on yks niistä keneltä oon oppinu eniten, ja meijän painit on ollu ehdottomasti tehokkainta opetusta mulle brassijujutsussa. Se mua harmittiki BJJ:n alkeiskurssilla, et siel ei otettu ollenkaan vapaata painimista, vaan kaikki oli tekniikkaa. Mun mielipide (mikä tietysti ei oo ammattilaisen) on et pitäis opiskella jotain tekniikkaa, ja sit koittaa käyttää näitä opittuja tekniikoita vapaassa painissa, oppiakseen soveltamaan. Oh well. Kai ne tietää.

Mulla oli täl viikolla taas kuumetta. Keskiviikkona nous lämpö treenien jälkeen taas yli 38:aan. En tajuu mitä se tarkottaa. Kai mun pitäis juoda enemmän ja syödä vitamiineja ja jotain. Yks britti nimeltä Liam ainaki sieltä salilta sano että ku treenaa kovaa, vastustuskyky on matalalla ja pitää syödä monipuolisesti, juoda paljon ja syödä vitamiineja ja sinkkiä. Pitänee käydä apteekissa. En tiiä mitään mikä ärsyttäis mua enemmän ku olla kipeenä ku on jossain näin mageessa paikassa ja ois paljon tekemistä. Lisäks, mitä enemmän mulla on kipeys-poissaoloja, sitä vähemmän mä voin pyörii reissussa. Oon lähössä ens kuun puolenvälin jälkeen Bangkokiin ja sinne päin joksku 1,5 viikoks. Porvoosta tulee tuttuja just sopivasti, ja pyörin niiden kaa siellä jonku aikaa, kattelen Bangkokii ja teen ehkä ostoksia. Kiwaa.

Käytiinpä muuten porukalla snorklailemassa taas viime viikonloppuna. Kartotettiin vähän hintoja tosta Rawailta, ja päätettiin ottaa paikallisen tarjooma pitkähäntävene päiväks, 1500THB. Yhteensä. Jos ois vuokrannu joltain firmalta, hinnat ois ollu 1200-1500THB/hlö. Niihin ois sisältyny vettä, safkaa ja snorklausvehkeet. Ottaen huomioon, et me maksettiin 160bahtii veneestä, 100bahtii snorkkelin vuokrasta, ja juomista ja ruoista about 200bahtii per henkilö.. 460bahtii per naama on aika vähän verrattuna kolminkertaseen hintaan. Lähettiin ihan tohon lähelle, Coral Islandille. Se thai joka meijät heitti, sano sen olevan hyvä mesta, valkosta hiekkaa ja selkeetä turkoosia vettä. Ja olihan se! Mmmm. Vedettiin levyks, ja käytiin ihmettelemässä kaloja. Ne oli yllättävän läheisiä kavereita, ja käviki ilmi että porukka ruokkii niitä siellä Banana-beachillä leivällä. Varmaan parin kuukauden päästä ku sesonki on korkeimmillaan, kalatki saa masunsa täyteen. Me ei tajuttu mitää leipää ottaa mukaan. Ja muutenki se ruokkimisjuttu tuntu vähän fuskaamiselta. Siel oli myös meduusoja, ja niistä synty jonkinasteinen farangipaniikki aina välillä. Itellänikin. Oltiin Juuson kaa siinä kyyläilemässä, ku joku britti huuteli kymmenen metrin päästä: ”Hey boys! Don’t come here! It’s a Stone Fish.” Katottii Juuson kaa toisiamme ja mä kysyin ”What about it? What’s it like and what does it do?” Mihin kaveri hienotunteisesti: “It looks like a stone, and if you touch it, you’ll die!” No siinä sit kiitollisina tiedosta alettiin pulikoimaan kohti rantaa silmät kovana ja pieni jännitys päällä. Vähän ennen rantaa mun silmien eteen ilmesty vaaleenpunanen, vähän jalkapalloo pienempi meduusa. Onnistuin välttää sen, mut samassa pelästytin Juuson aika lailla. Päästiin hengissä rantaan ja naureskeltiin asialle loppupäivä. Meijän venekuski vei meijät vielä yhteen paikkaan, mut se oli aika lame. Vesi oli sameeta ja korallit aika tylsiä. Kaloja ei kauheesti ollu. Aallokko oli aika kova ku mentiin takasin, ja Sussu puristiki mun käsivartta aika lahjakkaan kovasti ollakseen noin 160cm pitkä pieni blondi. Myönnetään, se pitkähäntävene ei oo paras vaihtoehto jos lähtee yhtään kauemmas rannasta.

Näin lauantai-iltapäivän kunniaks voisin sanoo muutaman sanan Patongin Bangla-roadista. YÖK. Siinä se.

No okei: kyseessä on siis Patongin baari-/tyttökatu, millä pyörii enemmän valkoihosia ku 10 vuoden Tuska-festareilla yhteensä, päivittäin. No okei, ainaki viikonloppusin. Aussit, britit ja kaikenkarvaset jenkit ja eurooppalaiset muutenki, pyörii siellä ja ettii jotain, ehkä sitä ”parasta” pingpong –show’ta, elämänsä rakkautta, tai ehkä ihan vaan kunnon känniä ja suihinottoo. Käveltiin eilen sen kadun päästä päähän, ja koko ajan sai väistellä näitä pingpong –kaupittelijoita. Erinäiset jumputusbiisit raikaa koko matkalla, ja paikallisia kaupustelijoita, tyttöja ja ladyboyta joutuu kans välttelemään ärsytykseen asti. Osa tanssii näkyvästi kadulle päin ja koittaa houkutella näitä isomahasia brittimiehiä juomaan kaljaa niiden baariin. KAIKEN SAATANALLISEN HUIPPU tällä kadulla on Seduction. Kaikkien rakastaman Seppo ”Sedu” Koskisen baari Phuketissa. Huhhuh. Samat nykypäivän tanssihitit mitkä soi Suomessaki, soi kuulemma siellä, höystettynä perus Coco Jambolla ja Cotton-Eyed Joella. Muut kävi siellä ku mä jäin tänne Rawaille pari viikkoo sitten. En ois kyllä menny sinne vaikka kaikki muut ois eilenki menny. KUKA SUOMALAINEN MENEE SEDULAAN THAIMAASSA? Not me.

Sillon ku nää muut meni sinne, mä olin siis Rawailla turvassa. Phi oli myyny mulle lipun semmoseen hyväntekeväisyystapahtumaan tähän lähelle Laguna Bar:iin. Maksoin 200THB, sain ovella mojiton ja sit siirryttiin buffet-pöydän viereen notkumaan ja odottelemaan Mrs. Rawai 2010 –skaboja. Olin aika innoissani et pääsin paikallisiin kauneuskisoihin, kunnes tajusin et kuin paikalliset ne onkaan. Kyseessä oli nimittäin Rawai ladyboy –kauneuskilpailut :D Hahah, pienessä shokissa siinä sitten imin rommikolaa ja kattelin mun tanskalaisen treenikaveri Nokin kaa huvittuneena ku ”tytöt” käveli meijän ohi sitä lavaa pitkin. No, ei ois voinu tapahtuma kauheesti paikallisemmaks mennä! Oli hauska ilta, mut tulin kyl ajoissa kotiin nukkuu.

Säästä muuten vähän: tääl sataa ja tuulee perkeleesti. Tulee yks Kummelin sketsi mieleen.. Keski- ja itä-Thaimaassa on tällä hetkellä tulvia ja eilen ainaki oli 100 kuollutta ja porukkaa menettäny kotinsa jne.. Paskaa. Täälläki on ollu sateita vuodenaikaan nähden nyt enemmän ku vuosiin, mitä on huhupuheita kuunnellu. Ei tosin mitään tulvahommia. Hitto, kuuman kauden ois pitäny jo alkaa! Sitä odottelemme!

Nyt ku kirjotan tätä, oon taas lähössä kohta treeneihin melkeen viikon tauon jälkeen. Pitää juoda paljon ja koittaa ottaa rauhassa. Rauhassa ottaminen ei kyl kauheen hyvin onnistu tuol treeneissä, ne nimittäin kyl puskee mua parempiin suorituksiin ja sitä hengästyy aika nopsasti. Nojoo, pitää nyt kattoo. Toivotaan et lämpö ei nouse. LämpöTILA sen sijaan sais nousta ja nää sateet sais hellittää!

Mrrrr.

Phuket, ekat koulupäivät ja Phi Phi Islands

Phuket. Finally.

Tulin lentokentälle joskus kaheksan aikaa illalla, vieläki suht kalpeena. Otin koneessa riskin ja söin jonku sämpylän ja jälkkärin mitkä Thai Airways tarjos. Vähä jännitti et pysyykö sisällä, mut pysyhän se. Ei ollu siihen mennessä pysyny nimittäin edes vesi..

Pääsin ulos terminaalista ja tein the ultimate turistivirheen: otin ekan taksin mitä mulle tarjottiin. En ees tiiä oliks se oikeesti taksi, vai joku heppu vaan joka keräs rahaa dokaamiseen sillä, et se heitti mut lentokentältä Kathuun. Heti ku istuttiin autoon ni huomasin et hitto mikä viinanlöyhkä siit äijästä lähtee. Se puhuki vähän takellellen, mut ajattelin et sil on vaan huono englanti. Nojoo, pääsin perille, mut se otti kyl ylihintaa. Tiesin sen jo siinä ku käveltiin sinne taksille, ja katoin niiden oikeiden taksikuskien ilmeitä. Kannattaa AINA, vertaa hintoja, varsinki lentokentillä ja tollasilla mestoilla missä on paljon tarjontaa ja paljon turisteja.

Tulin siis Kathuun joskus ysin jälkeen, ja kysyttiin tietä hostelliin nimeltä Baan Panyah. Olin kattonu sen netistä, ja Asia Exchangen orientaatiokirjeessäki oli entiset opiskelijat paikkaa suositellu. Seki löyty hetken päästä, ja marssin sisään. Vastassa oli vanha ukkeli mistä tuli mulle mieleen se Karate Kidin Sensei. Mikäs Mr. Miyazaki se nyt olikaa. Se puhu tosi huonoo englantii, ja meinas olla hankalaa hoitaa se huoneen lunastus. Olin netistä urpona varannu jo deluxe-huoneen valmiiks, mut oisin halunnu vaihtaa sen pienempään. Mihin hittoon mä muka tarviin jotain deluxe-huonetta yksinäni?? Mr. Miyazaki oli kuitenki sen verran kujalla, et turhauduin lopulta ja otin sen huoneen minkä olin varannuki. Halpa se oli enikeis. Siinä ku säädettiin, siihe aulaan tuli aika pohjoismaalasen näkönen pariskunta, jotka sit pienen pälyilyn jälkeen sanoki ”morjens”. Esiteltiin toisemme, ja ne oli kans tulossa opiskelee Prince of Songkla Universityyn. Siitä asti ollaan pyöritty kimpassa ja nyt asutaan samas talossa. Täst talosta myöhemmin lisää. Kävelin lähimmälle seven-elevenille nostamaan rahaa maksaakseni sen huoneen, ja ostin iltapalaa. Asetuin siis huoneeseeni, ja tää pariskunta oliki majottunu mun huonetta vastapäätä.

Vietin ekan iltani Phuketissa juoden Singhaa ja kattoen Muay Thaita telkkarista. Tuntu hyvältä.

Jouni ja Laura asusteli Patongilla, vaan kivenheiton päässä Patong Beachiltä. Nähtiin seuraavana päivänä. Mä käppäilin Panyahista koululle, ja sovittiin et nähään siinä jossain. Ne oli jo vuokrannu skootterin, ja lähti tulee Patongilta sinne päin. Kävin kampuksella vähän ihmettelemässä ja ottamas kuvia. Menin istuu ihan koulun porttien viereen, yhteen ravintolaan, kaljalle tai syömään, en muista.

Tän ravintolan nimi on thaimaalainen, mut se tarkottaa ”Yliopistolla”. Sen omistaa britti nimeltä Justin. Siin on avulias heppu. Ja sil on myös hyvä bisnesvainu. Ollaan nimittäin syydetty aika paljon bahteja sille. Sillon ku tultiin ni käytiin siin vaan syömäs ja käyttämäs nettii kämpän ettimiseen. Se autto meitä. Se tuns porukkaa ja neuvo mistä kannattaa ettii ja mitä kannattaa maksaa. Kyseltii myöski skoottereita ja se ties pari mestaa. Meijän saapumisen jälkeen siihen ilmesty kyltti ”Tervetuloa kaikki opiskelijat Suomessa!”. Taidettiin mainita et meit on tulos 80 suomalaista ja äijä haisto rahan, hahaha. Se on nimittäin alkanu vuokraa skoottereitaki siinä, ja välil markkinoi jotai bileitä ku käydään. Ja me käydään siinä aika usein. Niil oli aluks ruokalistatki vaan thaiks ja se aina kyseli mitä voitais haluta. Nyt siel on englantilaisesta aamiaisesta lähtien kaikennäköstä, ja listat englanniks. Ja kauppa käy!

Jouni ja Laura tuli sinne, ja tää uuski pariskunta, Juuso ja Susanne (AKA Sussu) pölähti siihen kans. Alettiin yhes ettii asuntoja, ja hitto et etittiinki kauan. Melkeen kaks viikkoo! 24.9. alotettiin metsästys, 27.pvä alko koulu, ja 6.10 muutettiin vihdoinki kymmenen hengen voimin Rawaille.

Orientaatioviikko meni hyvin. Aika perushommii: tutustuttiin kampukseen, rakennuksiin, opettajiin ja toisiimme. Saatiin infoo koulun ja Asia Exchangen toimintatavoista ja ah, lähettiin perjantaina päivällä viikonlopuks Phi Phi Don Islandille. Vapaa-aikaa ei kauheesti jääny, ku kämppää etittiin aika intensiivisesti.

Phi Phi oli hyvä keissi. Tosin vähän hävetti ku ryysittiin sinne lautalle vajaan kaheksankymmenen länkkärin voimin. Lauttamatka kesti pari tuntii, ja siinä ehtiki jo pari Singhaa tuhoomaan. Perillä mua alko vituttaa tää ala mitä opiskelen, taas. Matkailu tuhoo kaiken siistin. Juujuu, se tuo vaurautta paikallisille, ja parantaa niiden oloja. Mut mitä niille tapahtuu loppujen lopuks? Suurin osa, ellei kaikki, silläki saarella saa elantonsa meijän rikkaiden hyvinvointivaltion kakaroiden paapomisesta ja palvelemisesta. Ja me kehataan viel valittaa et ne pyytää ylihintaa jos joku ateria maksaa 4 euroo. Se on totta et ne koittaa ”kusettaa” ja saada isompaa katetta, mut camoon, sul on varaa maksaa siitä puusammakosta sataviiskyt bahtii (3,5e) sen sijaan, et alkaisit tinkimään sitä johonki 100 bahtiin. Pointti mitä ajan takaa on se, et se paikka on ollu joskus paratiisi. PA-RA-TII-SI. Just sellanen paikka mistä siellä kuvattu The Beach –leffa kertoo. En jaksa alkaa selostaa sen kulkuu, mut kannattaa kattoo. Unelma. Turkoosia vettä, korallia, valkosta hiekkaa, viidakkoo, ja jylhiä kallioita. Kylmät väreet tuli ku aloin miettii, et jos oisin ollu se joka ne saaret löytää.

Kuvitellaan hetki:

 Täydellinen luonnonrauha. Keskellä merta, ei tietookaan sivistyksestä. Siellä mä oisin ollu, maannu ehkä hiekalla, ehkä bambuveneessä, ehkä puumajassa, ehkä oisin tajunnu ottaa riippumaton messiin. Jonku aikaa, puhutaan kuukausista, olisin nauttinu olostani, syöny mitä löytäny ja ollu itekseni ajatusteni kanssa. Ehkä oisin kesyttäny jonku eläimen mulle seuraks. Alkaa menee aika tarzaniks.

Yks päivä nousen mun riippumatosta, otan huikan mehuu kookospähkinästä, venyttelen vähän ja avaan sit vasta silmät. Horisontista lähestyy laiva. Ne rantautuu, ihastelee mun saarta ja asettuu sinne. Ne sattuu olemaan elokuvaporukkaa, ja päättää tehä mun saarella kuvattavan elokuvan. Enhän mä siitä mitään rahaa saa, ei se saari oikeesti oo mun. No, aikaa kuluu ja ne tekee sen leffan. Okei, mä voin majottuu muualla eikä ne häiritse mua.

Menee pari vuotta. Se saari, MUN saari, on täynnä turisteja, ja joka paikassa rakennetaan uutta ravintolaa ja hotellia ja hierontapaikkaa. Ai vittu että vituttaa.

Pocahontas & Tarzan, I feel you.

Huh. Sain purkaa ni nyt voi taas jatkaa. Etittiin hostelli, ja saatiinki ihan hyvä diili aika läheltä rantaa. Allas vallotettiin ihan ekaks, ja sit alkoki olee jo ruuan ja juoman aika. Bucketit tuli tutuiks tolla reissulla, huhhuh. Syötiin meijän hotellin vieressä, Bora Bora –nimisessä paikassa, joka oli ennen ollu joku bilemesta, mut nyt siel soi suurimmaks osaks joku country-musiikki, joka sopi mun mielestä Phi Phille ku kyrpä Pamelalle. Jos joku miettii mun suuntautumista, ni kyrpä Pamelalla ei oo hyvä juttu. Lähettiin siitä porukalla pohjosempaan, kohti baarii jossa oltiin sovittu näkevämme koko poppoolla. Baarin nimi oli Hippies. Siel oli tulishow’ta, limboo, hyppynaruu ja halpaa viinaa ämpäreissä. Oli hauskaa hitto vie. Toi baarielämä ei vaan jotenki jaksa enää innostaa mua samal tavalla ku entisinä päivinä. Lähin siis, pienel riskillä mut humalassa tuntu hyvält idealta, yksinäni kävelee kämpille ennen muita. Kävi tuuri, enkä tullu ryöstetyks. 

Seuraavana päivänä käytiin snorklailemassa. Wau. Koralli ei ollu mitenkää kummosen väristä, mut kalat oli kyl värikkäitä, ja vesi matalaa ja turkoosia. Se oli yllättävän chilliä puuhaa. Meijän venekuski otti nokosia sil aikaa ku lilluttiin vedessä ja ihmeteltiin fisuja. Oli aluks jotenki kuumottavaa nähä ne kaikki merisiilit ja muutenki, mut siihen tottu ja pysty nopeesti rentoutuu. Hitto mä odotan sitä et pääsen sukeltaa! Raya Diversin heput asuu meijän naapurikämpässä, ja on kuulemma tulossa esittelee toimintaansa meijän koululle. Naapurialee? Perhaps! Ilta meni taas keitoissa, mut tällä kertaa olin aika fiiliksissä. Olin nimittäin netistä kattonu semmosen paikan ku Reggae Bar, missä oli Muay Thai –kehä keskellä sitä baaria! Huh, unelmaaaaaaaaAAA! Oli kyl aika rävellyksen näkösiä matseja, sinne nimittäin sai mennä kuka vaan tappelee, palkintona ilmanen ämpäri viinaa, haha. Välillä oli ihan paikallismyllyjäki mis oli parempi meno, mut niis oli sit aika paljon tätä show-aspektii. Ne heitti jotain hulluja hyppypotkuja ja –polvia, kaatuili ja lens ulos kehästä. Mut niist näki et ne haldas homman, joka tapauksessa. Oltiin siellä jonku aikaa, ja lähettiin taas Hippiesiin. Jes. Vähän ois voinu jotain muutaki järjestäjät keksii, mut mikäs siinä. 

Seuraavana aamuna sattu päähän, ja reissu oli ohi. Kaks tuntii siin samassa lautassa, krapulassa. Ei hyvä.   

Bali roadtrip..

Ne päivät Balilla meni aika rennosti. Muut talon asukkaat oli koulussa, joitaki paskatautisia ihmisiä oli kuitenki mun seurana. Jes. Rannalla tuli käytyy ja tasoteltuu aikaeroo. En voinu uskoo et oon siellä. Ida sano rannalla ekana päivänä ku seisoin vaa ja kattelin huokaillen ympärilleni: "Mitäs tykkäät?" Ja virnisti Idamaisen söpösti.

Kylhän mä tykkäsin. Hiekkaa silmän kantamattomiin, isoi aaltoja ja se meren tuoksu. Siin on jotai.

16. päivä, eli kolmantena päivänä mun saapumisen jälkee mentiin Idan kaa Kutalle moikkaamaan mun tulevia koulukavereita. Käytiin syömässä, juomassa ja tutustumassa. Jouni ja Laura, tää espoolainen teekkaripariskunta, vaikutti oikeen mukavilta. Sovittiin et seuraavana päivänä lähetään skoottereilla kiertää saarta.

Jepjep. Aika suden suuhun mentiin taas. Olin ollu pari kertaa huvilan poikien kyydissä, ja vähän kyl arvellutti koko homma. Kuta oli sellanen kaaos, et en uskonu ikinä ajavani siellä paikallisten seassa. No, seuraavana aamuna kävin kuitenki vuokraamassa skootterin ja ajelin vähän edestakas siinä huvilan lähistöllä. J&L tuli tuomaan toisen rinkkansa sinne huvilalle meijän reisun ajaks, ja sit sitä mentiin. Ei oltu oikeestaan suunniteltu mitään sen reissun osalta. Siinä huvilalla päätettiin aika suurpiirteinen reitti: Tanah Lot:in (kivisaarella keikkuva hindutemppeli länsi-Balilla) kautta Ubudiin, keski-Balille. Tai oikeestaan sovittiin et lähetään vaan johonki sinne suuntaan.

Oltiin yks yö Ubudissa, joka on entinen taiteilijakaupunki. Varmaan nykyinenki, mut aika paljon siel nyt näky vaan turismia. Oltiin vaan yks yö, ni ei oikeen osaa sanoo. Vettä alko tulee matkalla pirusti, ja eihän meillä mitää sadeviittoja viel ollu. Pysähdyttiinki aina odottamaan sateen laantumista. Nopeesti ne meni aina ohi. Ubudin hostelli oli hyvä. Se oli rakennusvaiheessa, eli aika halpa, aamiainen tuli terassille, uima-allas oli toiminnassa ja huone oli siisti ja ilmastoitu. Oiskohan maksanu vajaat 20euroo yö. Jaettuna kolmelle = not bad. En muista kyl nyt sen hostellin nimee, mut se oli ihan Monkey Forestin vieressä. Apinametsä oli ihan okei. Ne apinat oli aika veijareita kyl. Siellä ne juoksenteli ihmisten seassa, söi, paneskeli ja elämöi. Miljööki oli aika viidakkokirjamainen: kivitemppeli viidakkokasvillisuuden keskellä, jännii patsaita ja erikoisii hahmoja. Sisäänpääsymaksu oli kaksinkertaistunu vuodesta 2008 (Lonely Planet), eurosta kahteen. Porukkaa siis riitti. 

Ubudista otettiin kurssi kohti Balin vuoria. Bongattiin kartalta Gunung (Mount) Batur, jonka varjossa oli järvi, Danau Batur. Kuultiin et siellä oli jotai kuumii lähteitä, ja aateltiin whynot. Tää meijän kartta muuten pitää mainita. Se on mul vieläki messissä, vaik nyt ku kirjotan tätä ni on yks päivä koulun alkuun Phuketissa. Taitaa tulla Suomeen mukana. Ostettiin se tyttöjen kämpän läheltä Mini Martista. Käsin piirretty tiekartta mihi on merkitty jotai temppeleitä ja bensa-asemia, majotuspaikkoja ja rafloja. Siin oli koko Bali, ja isoimmista mestoista yksityiskohtasemmat kartat. KÄSIN PIIRRETTY. Haloo. Just joku käsin tuherrettu tiekartta kannattaa ostaa ku lähtee tolleen suunnittelematta reissuun. Hyvin se kuitenki palveli, vaik vähän kyl alkuun epäilytti. Mageit kuviiki siin oli, hehe.
Matkalla sinne vuorelle oli katu, jonka varrella oli about 20km käsityökauppoja vieri vieressä kummanki puolen tietä. Huhhuh. Tuntu et ne ei lopu ikinä. Matka oli ylämäkee suurimmaks osaks. Ylläriii! Yks paikallinen heppu tuli juttelee meille ku raavittiin päätämme sen kartan kaa yhessä risteyksessä. Se ohjas meijät helvetin kalliiseen, mut sitäki hienompaan raflaan, missä syötiin buffetista ja kateltiin upeeta maisemaa. Se oli pienemmän vuoren kyljessä, ja siit oli panorama-näkymä sinne Danau Baturille ja vuorelle. Uskomaton paikka. Sitä meni pieni ihminen mykäks. En muista koska se oli viimeks purkautunu, mut sen juurella näky selkeesti mistä laava oli jyränny menemään. Upeeta, upeeta. Sääki oli selkee ja kaikkee. Muistan sen näkymän kyl aika pitkään.
Melkosen skouttaamisen tuloksena päädyttiin hostelliin nimeltä Under the Volcano III : Bufeesta siis lähettiin täysin massuin kohti järvee, koska oltiin kuultu et siellä on majotusta niiden kuumien lähteiden tienoilla. Laskeuduttiin aika reilusti alaspäin, ja kartotettiin vähän majotusmahollisuuksia. Oltiin kuitenki aika ajoissa, ja homma meni lähinnä ajeluks ja ihmettelyks. Ei tosiaan ollu vaikee löytää majapaikkaa, ku heti jos pysähty hetkekski ni joku tuli jo nykii oman mestansa suuntaan. Helpotti hommaa, mut totta puhuen oli aika ärsyttävääki välillä. Myöski jotain taiteilijoiks esittäytyneitä tyyppejä tuli aina esittelee kuinka joku suomalainen oli kirjottanu suosituksensa niiden kirjaan. Päästiin aika hyvin niistä eroon huomauttamalla että milläs kummalla me niitä sun taideteoksia raijataan, ku ollaan skoottereilla matkassa? Hahah, joku ei tosin tästä lannistunu, vaan sano tyyliin "I also have some very small paintings for you sir..?"
Nojoo, back to da point. Ajettiin siis aika pitkälle, ja päädyttiinki sit lopulta semmoseen pieneen kylään, jonka nimi on ehkä Songan. Tiet oli kapeita, ja me oltiin nähtävyyksiä. Ajettiin kunnes tie loppu, ja pistettiin skootterit parkkiin tomaattiviljelyksille. Oltiin Danau Baturin pohjoispäässä. Siel oli joku hindutemppeliki, mut ei oikeen oltu varmoja saako niihin mennä, ni ei otettu riskii. Siel ei nimittäin näkyny ketään keneltä kysyy, ja vaik ois näkynyki, ne ei luultavasti ois hirveen hyvin englantii puhunu. Se oli ah. Se oli. Maissipeltoo, tomaattii ja jotain kaalii kasvo siinä kylän puolella, ja pilvet laskeutu vuorien reunoja pitkin sen kylän päälle ja sinne järvelle. Ne nimittäin laskeutu. En oo ikinä nähny mitään semmosta. Yks tän reissun tähänastisista top3 -maisemista. Sankasta pilvimäärästä huolimatta aurinko paisto jostain välistä ja valas hämysesti sen kylän. Sieltä temppeliltä näky kylässä päin yks isompi talo, joka pisti esiin niiden peltojen takaa. Siinä oudossa valaistuksessa ja pilvi-ilmiössä oli jotain maagista kyl. Tuli mieleen klassinen Aasia-maisema, samurait ja luonnonläheisyys ja kaikki. Samurait on Japani-juttui, joojoo :) Mut silti Aasia. Muistan ne kylmät väreet, ja niitä tulee vielki ku muistelen sitä. Ärsyttää ku en saanu ostettuu sitä kunnon kameraa tälle reissulle. Toi mun nykyinen pokkari ei tee ollenkaan oikeutta sille pysäyttävän kauniille hetkelle minkä siel koin.
Ajeltiin takas "sivistyksen pariin", ja käytiin kyselee niist kuumista lähteistä. Siel oli semmonen kallis mesta, mihin makso about 13e/hlö sisään, täällä päin maailmaa siis melko kallista. Enemmän ku esim meijän majotus per henkilö yhtenäkään yönä Balilla. Satuttiin törmäämään semmoseen hyvännäköseen naiseen, joka ohjas meijät rakenteilla olevaan, paikalliseen mestaan. Siellä hinta puolittu about kuuteen euroon, ja homma toimi täydellisen hyvin. Sovittiin et mennään sinne seuraavana aamuna. Saatiin alkudrinkit, pyyhkeet, saippuat ja snackit. Oltais sil hinnal saatu lilluu siellä altaassa vaikka koko päivä. Ainii, ja saatiin sit sen saman mimmin kautta majotus tuolta Under the Volcano III:sta, ja ku majottu siellä ni sai vielä 10000ringgiä (eli jonku euron) alennusta niistä kuumista lähteistä.
Toi hostelli oli mageella paikalla, ihan sen järven rannalla. Jos on huono nukkumaan, niinku minä, tätä tosin kannattaa harkita kahteen kertaan. Äänieristys oli olematon. Asioita jotka piti mua hereillä ton yön aikana:
- Häät joissa laulettiin karaokee, huonosti
- Ankkalauma
- Pari koiraa
- Naapurin saksalaiset, ekaks illalla ku oltiin just menty koijaa, ja sit aamulla neljältä ku ne heräs lähteäkseen kattomaan auringonlaskuu Gunung Baturin huipulle
- Muutama kukko, jotka alotti aika pirun aikasin
- Myrsky

Paskimmin nukuttu yö koko reissulla. Jäi mieleen.

Ainii ja vessas oli torakka. Chilli erakkotorakka, ei hievahtanukaa koko aikana.

Käytiin siis niissä lähteissä, ja lähettiin kohti etelää. Käytiin Pura Besakih -nimisen hindutemppelin kautta. "Suurin hindutemppeli eteläisellä pallonpuoliskolla" vaimitensemeni. Jos on asiasta kiinnostunu, ni mene ihmeessä käymään. Maisematki on upeet, mutta rahastustahan toiki on helvetti sentään. Eka sisäänpääsy ja parkki, sit se joku liina mikä piti olla muka kaikilla, ja sit viel opas et sinne pääsee mestoihin sisään. Kusetuksen maku oli aika vahva, ja lisäks oltiin viel aika hiton nälkäsii = paha mieli ja kiukutteluu.

Seuraava yö oltiin Sanurissa, Denpasarin itäpuolella. Otettiin rannan tuntumasta hostelli, ja päätettiin herää kattoo auringonnousuu. Bali on kuuluisa kauneista auringonnousuista ja -laskuista. Jouni sai jonku pöpön ja ravas koko yön vessassa, ollen välillä istuma-asennossa ja välillä polvillaan, if you know what i mean. Se raahautu rohkeena mun kaa kattoo sen auringonnousun, mut hitto se oli kalpee. Oli upee nousu, ei voi muuta sanoo. Istuin hiljaa siin rannalla ja mietiskelin. Tätä tyttöö lähinnä. Positiivista hitto, mä uskon tän meijän jutun onnistumiseen aika paljon, ja se antaa mulle voimii jaksaa ikävää. Heh, herkistelyy tähä väliin.
Vähän ku ois ollu vähemmän pilviä.. No, upee oli eniveis. Jouni oli nii paskana, et päätettiin ottaa huone Watering Hole -nimisestä hostellista siitä aika läheltä, ja viettää se päivä Sanurissa. Pariskunta vietti päivänsä hostellissa, mua ei huvittanu. Otin kirjan messiin ja lähin rannalle lueskelee. Istuin aika kauan ja luin Sam Sheridanin "The Fighter's Mind"ia. Hyvä kirja kenelle vaan joka on kiinnostunu kamppailulajeista ja niihin liittyvästä henkisestä puolesta. Se on koottu lähinnä haastattelujen ja kirjailijan oman kokemuksen perusteella. Rivien välistä voi lukee myös pätevänolosia elämänohjeita. Isoo peukkuu tälle. Pitää lukee tän hepun aikasemminki kirjottama "A Fighter's Heart".
Siinä istuskellessani kaljan ja kirjan kera, siihen tsippaili paikallinen äijä, joka siinä rupes mua sit jututtamaan. Höpistiin kaikennäköstä Balista, Suomesta, turismista ja sen vaikutuksista Baliin. Tykkäsin siit hepusta. Kävin hakee meille Bintang-bisset sellasest kiskakärrystä, jonka myyjä sano joka väliin "See you!" aina ku menin siihen tai siit ohi, tai aina ku lähin. Hassua.
Kaveri kiitteli bissestä kovasti ja sano et venaa hetki. Se hyppäs pystyyn ja lähti kans sinne kiskalle. Se kävi hakee meille pussit pähkinöitä ja kerto et bissen kaa pitää olla pähkinöitä. Hymyilin, sanoin ok, thanks man, ja jatkettiin juttuu bisseinemme ja pähkinöinemme. Se oli hyvä juttutuokio. Fuck Pura Besakih, tollasii kokemuksii mä haluun täältä enemmän.

Seuraavana päivänä ajeltiin jo takas tyttöjen kämpille, ja pari yötä ehin vielä viettää niiden nurkissa. Vikana iltana otettiin reissun eka keitto siel niiden kämpillä, ja talo oli täynnä jengii. Oli hauskaa, mut tietty lähtöyönä piti iskee se kakkaoksennus -tauti. Lennot Thaimaahan oli aika perseestä, ja varsinki se lähtö ja kamojen raahaaminen. Huh.

Päälimmäisinä asioina Balista jäi mieleen upeet maisemat, ylimukavat ja avuliaat ihmiset, turismin vaikutukset (mm Kuta, yök) ja valitettavasti rahastuksen maku.

To be continued..

Helsinki - Frankfurt - Bangkok - Kuala Lumpur - Denpasar

Wooooohooooooo! Bali baby!

En oo paljoo ehtiny kirjottelemaan. Nyt on Bali mun osalta nähty, ainaki tällä kertaa. Huomenna kutsuu Thaimaa ja Phuket!

Matkakertomus:

Lento lähti Helsinki-Vantaalta 13:20, 11.9. Jep, September 11th. Vähän kuumotti kyl, mut tässä sitä vaan ollaan ja vuosipäivä meni vissiin aika rauhallisissa merkeissä noin muutenki. Lento Frankfurtiin kesti pari-kolme tuntii, ja seuraava lähti vasta kymmenen aikaan illalla.
Otin siis repun selkään ja lähin käppäilemään kaupungille. Rinkka oli jo matkalla Kuala Lumpuriin asti, ni ei tarvinnu siitä huolehtii ennen seuraavaa päivää. Ei kuitenkaa menny ihan putkeen. Otin junan Frankfurtin keskustaan lentokentältä, ja luulin et voin ostaa lipun sielt junasta. WRONG. Konnari tuli siihe, kysy lippuu, kysyin voinko ostaa, ja hän sanoo "Nein, mein Herr, se ois 40 euroo sakkoo". Suu loksahti. "Really man, no mercy?" "Sorry, no mercy". Jepjep. Maksoin sit. Onneks siin vieres istu joku paikallinen tyttö, joka sano et ota vaan yhteyttä tohon rautatiefirmaan ja sano mikä oli homman nimi, saat luultavasti rahat takas. Pitää ottaa.

Käveleskelin siis ympäri kaupunkia ilman sen kummempaa määränpäätä. Tykkään semmosesta; maisemien ja ihmisten kattelemisesta, harhailusta vieraan arjen keskellä. Kun itellä ei oo mitään velvotteita, sitä löytää monia jänniä juttuja vieraista ihmisistä ja paikoista. Irrottautumista. Mun juttu. Kävin syömässä possuu ja perunaa ja juomassa paikallisen oluen, ja lueskelin yhtä kirjaa.

Yhtä mun MONISTA kirjoista jotka otin mukaa. Hitto niit on liikaa. No Thaimaahan jää sit varmaan osa. Luin Joy Dobynsin "No Angel":ia. Kertoo ATF (Alcohol Tobacco and Firearms) -agentin tositarinan soluttautumisesta Helvetin Enkelit -prätkäjengiin. Hyvää kamaa, suosittelen.

Joo siellä hengailin ja pyörin. Oli kiva ku Suomessa oli jo sateet alkanu, ja Frankfurtissa paisto aurinko ja oli joku 30 astetta lämmintä. Tulin sit takas lentokentälle siinä ennen puol ysii ja istuin odottelee lentoo Bangkokiin.

Huoh. Noi pitkät lennot ei kyl oo mua varten. En pysty ikin nukkuu ku jotain silmäyksii. Nytki mulla oli kaks penkkiä koneen takimmaiselta riviltä, enkä pystyny saamaan kunnon asentoo ja vääntelin vaa koko lennon. Nojoo. En kauheesti pelkää lentämistä, mut helvetti. Se laskeutuminen Bangkokiin oli hirvein lentokokemus IKINÄ! Ensinnäki, aina ku kone meni pilveen ni alko sellanen heittelehtiminen. No, se nyt oli iha normaalii eikä oikeestaan siin vaihees jännittäny ku aika  vähän. Päästiin pilvien alapuolelle ja huokasin helpotuksesta, hetkeks. Näin edessäpäin jumalattoman tummii pilviä ja sadetta. Siinä vasta heittelehdittiinki, saatanansaatana. Lisäks salamat löi vähän matkan päässä.. En oo ikin puristanu niit käsitukii niin kovaa.

Maihin päästiin, ja olin onnellinen. Ja elossa. Ja ekaa kertaa Thaimaan maaperällä, by the way! Lentokenttä oli aika pirun iso. Mun saapumisportti ja lähtöportti oli eri puolilla koko kompleksia, ja onneks oli aikaa käppäillä sinne toiseen päähän. Matkaa oli varmaan useempi kilometri! Semmosta määrää merkkikauppoja en oo vieri vieressä nähny, varmaan koskaan. Siin jäiki loppujen lopuks hyvin aikaa, ja linnottauduin lähtöportin läheisyyteen lueskelemaan koulun orientaatiokirjettä. Siihen kyllästyttyäni otin taas No Angelin käteen ja uppouduin siihe loppuajaks.

Lento meni aika mukavasti. Siin vaiheessa lentoyhtiöki vaihtu Thai Airwaysiin. Eipä siinä kummempaa. Lueskelin ja höpötin saksalaisnaisen kaa joka oli menos takas Kuala Lumpurin kämpilleen. Söin pastaa. Se kyl vähä harmitti. Toinen ruoka olis ollu jotai thai-mättöö, mut en oikeen tajunnu mitä se stuertti sano, ni sanoin pastalle vaan "Yes please".

No jes.

Okei, saavuin siis Kuala Lumpuriin ja jännitin et oiskohan mun rinkka löytäny tiensä kans perille. Aika kauan kesti, mut tulihan se sieltä! Ostin lipun junaan joka vei mut lähemmäs keskustaa. Junamatka kesti puolisen tuntii ja sinä aikana valitsin Lonely Planetista sopivan olosen hostellin. Wheeler's Guest House kuulosti mukavalta ja oli hyvän hintanen. Taksiin ja sinne siis. Sisäänmeno oli aika karu, kehitysmaaportaikko minkä seinälle oli piirrelty perus pinppejä ja kirjoteltu hävyttömyyksiä, hyi. Parit raput ku jakso kiipee ni muuttu ääni kellossa. Sikana viherkasveja ja itämaisii koriste-esineitä, bambuu ja pieni suihkulähde. Very nice. "Respassa" oli akvaariossa jumalattoman kokosii kaloja ja jotai kilpikonnia, lisäks toi sama koriste-teema jatku siellä. Sitä piti kaks keski-iän kriisin nähnyttä malesialaista, jotka oli mukavia heppuja. Otin huoneen ilmastoinnilla ja tuulettimella. Huoneessa oli levee sänky ja se tuuletin, haha. Aika pelkistetty setti, mut sopi mun tarkotusperiin.
Heitin kamat siis huoneeseen ja kävin pirun kylmässä suihkussa. Tuntu aika hyvältä ton matkaamisen jälkee. Sit lähin ettii automaattii josta saisin paikallista pätäkkää. Huone makso 38 000 Malesian ringgiä, eli about 9€, not bad i say.

Lähin käveleskelee vielä kaupungille vaik alko olee jo aika myöhä, ja matka paino päälle. Kerrankos sitä Kuala Lumpurissa ollaan. Tää Wheeler's oli KL:n Chinatownissa, ja löysinki samanlaisen markkinakorttelin ku mihin olin tutustunu jo Hong Kongissa viime vuoden vaihteessa. Täydellistä. Tiet suljettu autoilta ja kojuja niin maan pirusti vieri vieressä. Kelloja, koriste-esineitä, elektroniikkaa, käsitöitä, leluja, kukkia, ruokaa. Ruokaa, ah. Kävin syömässä yhes semmosessa tienvarsiravintolassa. En muista sen nimee kyl. Tilasin Thai-tyylistä kanaa riisillä. Ja söin tikuilla tietty ;) Ei ollu pokkaa syödä sammakkoo, vaik sitäki oli tarjolla. Ne kurnutti semmoses muoviastiassa siinä tien varressa. Yks kokeista kävi nappaamassa pari Sakuu, löi niiden päät seinänkulmaan ja pisti lihoiks, haha.

No seuraavana päivänä heräsin ajoissa ja lähin vähä kattelee kaupunkia. Olin kartottanu matkustusvaihtoehtoja Petronas -torneille, jotka oli myös pakko nähä. KL:n ikoni! Lonkkarista luin taas et busseja lähtee vähän sieltä sun täältä, ja kävinki sit kyselemässä että millä pääsis niiden tornien lähelle. Mut neuvottiin oikeeseen bussiin, ja se makso yhen ringgin. YHEN. Euroissa 24 senttiä. Komiat oli tornit, eihän siinä, mut eipä niistä oikeestaan oo sen enempää sanottavaa. Kävelin vähän matkan päähän ja löysin kivannäkösen raflan mis kävin syömässä perinteistä malesialaista satayta. Tosin aika lailla samannäkösii annoksii tuli vastaan myös Indonesian puolella myöhemmin.. Tuli melkeen kiirus, mut löysin kuitenki bussipysäkin nopsasti ja maksoin taas sen yhen ringgin. Jäin ihan tsägällä just sen Wheeler'sin vieressä dösästä pois, kävin pakkaa kamat ja lähin kohti lentokenttää. Kerkesin!

Lento meni ookoo. Jotenki sen alkuvuoden Australian reissun jälkeen mikää lento ei oo tuntunu oikeen miltään. Vaik oonki huono nukkuu koneessa, ni aika nopsaan ne yleensä menee.

BALI BABY! 13.09.2010. Kymmenen päivää relaxaatiota edessä, ja oli semihyvä fiilis. Lentokenttä Denpasarissa oli kuitenki yks vitun kaaos. Eka piti jonottaa Visa on Arrival -jonossa, sit piti jonottaa pankkiautomaatille, sit passintarkastukseen, sit turvatarkastukseen, ja sit viel taksijonossa iha vitun kauan. Ei muuten kannata siinä taksijonossa sit höpöttää niiden valkopaitasten tyyppien kaa. Luulin sen äijän olevan kuski, ja se höpötteli mulle kaikennäköstä siinä jonossa. Näytin sille osotteen mihin olin menossa ja se sano vaan "Yes yes, many people go there, I know it." Sit ku pääsin siihe tiskille, ostin lipun ja sit lähettii autolle. Nyt siin kuitenki oli joku toinenki heppu meijän mukana. Ku päästii siihen taksille ni tää pelle alkaa vaatii tippii siitä et se kanto mun rinkan. MITÄ VITTUA. Annoin sille jotai hiluja sit, mut ai perse että otti päähän. Muille oli käyny ihan samalla tavalla. Ja sit ku näytin sille kuskille sen osotteen ni se vähä raapi päätään. Olin et voi kusi, jos tää nyt ei tiiäkää sitä, ja kihisin sille matkalaukkupojalle. Tai oikeestaan sen muistolle, koska se oli rahat saatuaan livistäny aika liukkaasti paikalta. Löydettiin sen kuskin kaa kuitenki perille, ja Emmi ja Ida oli mua vastassa. Ne on siis mun koulukavereita Porvoosta, jotka oli lähteny kans Asia Exchangen kautta vaihtoon, mut Balille.
Mut esiteltiin talon muille yheksälle asukkaalle, ja asetuin taloks pariks päivää. Tää huvila oli Kerobokanissa, Kutan turistihelvetistä rantaa pitkin tunnin kävelyn päässä. Neljä makuuhuonetta, isot oleskelutilat ja uima-allas. Zaijaijaijai.

Viis päivää lähtöön!

Muutto, osa yks.

Viime viikolla tuotii suurin osa Porvoon kämpillä olleesta kamasta Tuusulaan. Osa ei olis millään mahtunu tänne mun huoneeseen, ja onneks löyty halukkaita ottamaan mun sohvan ja telkkarin. Pieni (siis todella pieni mut sitäki äänekkäämpi) espanjalaistyttö Alicia otti ne iloiten vastaan. Menee siis samoihin opiskelijakämppiin :) Oletinki kyl että siel löytyy halukkaita. Kierrätys rokrok! Ja ah, mä sit tykkäsin kuunnella espanjaa ja espanjalaisten vääntämää englantii tuolla kämpillä taas. Kesäsin noi talot on niiiin hiljasia et alkaa loppukesää kohden jo kaipaamaa vähä elämää. Onneks sitä aina tulee :) Tuli. Outoo.

Noh, voi olla et kevari vielä kutsuu reissun jälkeen! En oo katunu kovin montaa hetkee sitä et muutin noihin kämppiin. Ne hetket on liittyny talonmieheen ja mölyyn (jos on töitä seuraavana päivänä). Mahtavaa jengii eri puolilta Suomee ja Eurooppaa; eri tapoja, tyylejä, kulttuuria, näkökulmia ja persoonia. Kevarista puheen ollen: keskustelu jatkosta tän tytön kaa on edessä viel ennen lähtöö. Päätin kuitenki olla kirjottamatta meijän tilanteesta enää kauheesti, ainakaa toistaseks.

Muutto meni muuten aika jees, mut talonmies tuli ihmettelee sitä kans. Talonmies, jonka uudet vaihto-oppilaat risti Fat Maniks. Hajoilin. Se äijä ei kyl oo mitää muuta ku Fat Man. Toisaalta, onhan se rasittava, tunkeileva, pikkutarkka, välinpitämätön ja täysin sopimaton työhönsä, eli Fat Irritating Brash Fussy Ignorant and Completely-Unsuitable-For-His-Work -Man. Valitti sohvasta ja telkkarista: "viettekö vaihtareille?" "joo." "ÖÄEI! ne jää sitten meijän hävitettäväks ku ne lähtee!" " öh, ne on täällä vuoden ja mä sanon niille että pistää kiertoon sit taas?" "SINÄKÖ MAKSAT JOS JOUDUTAAN HÄVITTÄMÄÄN SITTEN?!" "joo."
Se siitä. Pikkubroidin kanssa kannettii Alicialle ne kummatki.

Viis päivää jäljellä, mä en voi uskoo tätä. Maanantai-tiistai menee Tuusulan pään porukkaa moikkaillessa, keskiviikko-torstain oon Porvoossa, puheleskelen, moikkaan ja vedän kännit ja tuun vielä perjantaiks Tuusulan heippakeitolle. Alkaa kyl tuntuu et lähtis ikuisuudeks pois. Tää on mun elämän pisin aika poissa Suomesta, poissa kotoo. Tähän mennessä ;) Mä tiiän, että toi aika tulee lentämään siivillä, mut aion tosiaan ottaa siit kaiken irti minkä saan: eka kymmenen päivää Balilla, meininki chillax & explore. Sit kuun lopussa 23.pvä Thaimaa, ja sillon alkaa rytinä!

Voila:

Koulu alkaa 27. pvä, mitä ennen pitää koulukavereiden kaa käydä ettii asunto (lue: huvila uima-altaalla) syksyks.

Pankkitilin taidan pitää ihan Nordeassa vaan. Riippuu tietysti vähän siitä mitä meille alkupäivinä neuvotaan. Jos nostaminen on kallista ja tilin perustaminen helppoo, ni why not. Paikallinen pre-paid -kännykkäliittymä taitaa olla pakollista tavaraa.

Pitää ettii sopiva paikka harrastaa muay thai:ta (thai boxing) ja mma:ta, ja vähän neuvotella hinnoista. Paras ois joku aito, pienehkö sali, missä jengi mättäis hyvällä fiiliksellä. Voi vaan olla, että tämmösillä saleilla harjottelu jää tohon muay thaihin.. Oon netissä surffaillu, ja näyttää et iso osa ois länsimaalaisia kouluttavia saleja. Pitää paikan päällä viel yrittää ettii. Veikkaan et kaikkia ei netistä löydy!

Sit pitäis kattoo joku hyvä mesta missä suorittais sukelluskurssin. Kaveri on divemasterina eteläisessä Phuketissa yhes suomalaisessa firmassa, ja se on tulossa joulun aikana vetämään muutaman päivän reissun joilleki saarille, joita tuli kehuneeks yheks maailman hienoimmista sukelluspaikoista. Jos ehin suorittaa ton sukelluskurssin ennen sitä, lähen sen opastuksella joulun yli sukeltamaan. Sano hankkivansa mulle sen reisun hyvään hintaan. Perfect. Maailman chillein heppu tää. Sil on syntymämerkkiki mis lukee "No stress".

No ei oo, mut pitäis olla!

Skootterin vuokraamista on suositeltu niin paljon, et se pitää kyl ottaa. Mulla on kansainvälinen ajokortti vielä tallessa alkuvuoden Australian -reissulta, ja luulen et se käy tuollakin. Pitääpä muuten vielä tarkistaa. Ei kyl ois varmaan hassumpi kokemus käydä paikallisessa autokoulussakaan, jotkut on sitä matkailuohjelmissa nimittäin tehny. Hauskalta on näyttäny!

Pari päivää nyt Tuusulassa, pari Porvoossa ja sit Tuusulaan viel sanoo kavereille moi ja vetää vimoset Suomi-kännit perjantaina. Oijoijoijoiiiiiiiiii

Adam Strange - Traveller [Madventures]

Lomaa, avautumista, odotusta ja ahistusta

It's a celebration bitches! Loma, ihana loma.

2,5kk ravintolatyötä Porvoossa takana. Jes, pääsee avautuu! Voin kertoo teille, kaikki innokkaat ravintoloissakävijät, että jos se tarjoilija ei jaksa aina vetää sitä hymyy korviin asti ku on reilut 40 astetta lämmintä, ni antakaapa sille vähän löysää. Jos ootte aikuisia ihmisiä ni jaksatte odottaa vähän aikaa. Ja jos se koko tila on täynnä asiakkaita, ni vähän voi käyttää harkintaa ja päätä siinä miten tilauksensa ja muun hoitaa. Se nopeuttaa sekä tarjoilijoiden työtä, että sitä ruoan saamista pöytään. Ja jos haluutte pikaruokaa, menkä sinne kuuluisaan mäkkäriin. Tosin ite suosittelen hesee mäkin sijaan.

Tuli iteki runnottuu läpi muutamasta kymmenen tunnin työpäivästä tuolla terassilla. Parasta oli aina se, kun asiakas tuli iltapäivällä +40 asteessa tiskille: "Ai HELVETTI et on kuuma!! Pistä iso kylmänhuurteinen äijätuoppi, NYT!" Siin on kiva hymyillä, sanoo "Oho, niinpä onki! En huomannukaan. (Oon ollu vasta kuus tuntii tääl infernossa TÖISSÄ kantamassa muille juotavii ja ruokaa ja ne senku kiskoo paskaa niskaan. Myös paskaa joka ei oo millään tavalla mun syy, most of all.) Ja tässä tuoppinne, 6,85 olkaa hyvä. Kiitos! :::))))" Ja joo, tiedän et se on mun duunia, ja kyl mä nautinki siitä isoks osaks, ei siinä mitään.

Mut kaikille niille jotka on ravintoloissa ja muussa asiakaspalvelussa töissä, koittakaa jaksaa niitä ihmisiä. Koska vaikka me palvellaan ihmisiä työksemme, ei me kuitenkaan voida esimerkiks etukäteen tietää mistä joku tykkää. Tai jos firmalla on jotain tiettyjä toimintatapoja joista pidetään kiinni, ni me luultavasti ei voida niitä Teidän pyynnöstänne muuttaa, Rakas Asiakas. Me ollaan ihmisiä, ihmiset!

Kiitos jokaiselle ymmärtäväiselle ja kärsivälliselle asiakkaalle joka tuli tänä vuonna vastaan, varsinkin kun ruoan saaminen kiireisimpinä päivinä kesti kauan. Jos olis ollu musta kiinni, olisin jaellu ilmasia aterioita niille jotka tokaa kertaa pahoteltaessakin sano tyyliin: "Ei se mitään, mä nään että teillä on kiirettä täällä. Mä oon lomalla ja voin kyllä istuskella, ei hätää". Love. Eikä ollu montaa tällasta kyllä, mut ne muutamat pelasti aina päivän, autto jaksamaan loppuun asti ja sai sen aidonki hymyn mun naamalle.

____________________________________________________________


Nyt onki sitten työpäivät tän vuoden osalta pulkassa. Vajaa kaks viikkoo lähtöön, ja muutto Porvoosta Tuusulaan edessä muutaman päivän päästä. Tavallaan mä odotan lähtöö niin et jalat vipattaa ja sormet naputtaa jännityksestä koko ajan. Tai siis miten nii "tavallaan"? AI HELVETTI MÄ ODOTAN SITÄ.

Kuumat kesäpäivät on Suomessa jo takana, ja pitää käyttää takkii ku menee röökille. Tai siis kun viel kävi röökillä. Päätin nimittäin et kun työt loppuu, ni loppuu röökaaminenki. Tänään day 1.. We'll see, mut yritän ainaki tosissani. Kuitenki ku sitä thai boxingii ja MMA:ta (=Mixed Martial Arts=vapaaottelu) pitäis lähtee harrastaa, ni siel ei tervakeuhkoilla kauaa pärjää. Olin viime kesän kokonaan polttamatta, kävin harrastamassa jujutsuu ja brassijujutsuu ja fiuuuuuuuu vaan, kunto kasvo. Ton kesän jälkeen tuntu et olin parhaassa kunnossa IKINÄ. Nyt oon retkahtanu taas ja polttanu tän vuoden puolella ja varsinki tän kesän aikana nii paljon et hirvittää ajatellakaa. Treenitki jäi tosi vähälle ku meni polvi rikki, treeneissä tietty. Ai että se tulee tuntuu hyvältä ku räkii sitä tervaa pihalle treenien jälkeen <3 Oon tosiaan täysin hurahtanu kamppailulajeihin. Saa nähä jäänkö tonne koulun jälkeen työharjotteluun ja treenaamaan. Jos innostun, ni mikäs vittu siinä, oon jo ilmottautunu poissaolevaks koulusta kevääks :)

Vaikka on paljon mitä tältä reissulta odotan, ni siihen on syy et kirjotin ton "Tavallaan mä odotan lähtöö.."

Tyttö tuli taloon.

Jep. Kaks vuotta opiskeluelämää, ja onhan tässä ollu kaikennäköstä säätöö. Mut tää. Phuuuuuhhh.. En ees tunne sitä vielä kunnolla, tavattiin jestas sentää viime viikolla! En oo ikin uskonu rakkauteen ensi silmäyksellä, mut katotaanpa nyt. Se tietää mun olevan lähössä parin viikon sisään, ja ollaan puhuttu täst tilanteesta. Päädyttiin siihen tän vähäisen kokemuksen perusteella toisistamme, et olis haaskausta ja jäis kalvamaan, jos jättäis tutustumatta nyt sen takii et lähen kohta. Siispä: treffaillaan nyt nää vajaat pari viikkoo ja katotaan millä mielin siinä vaiheessa ollaan. Mul on tosi hyvä fiilis tästä.
Ärsyttävän hyvä. Ahdistaa myös.
Mitä jos tää homma meneeki putkeen, oon ens viikolla umpirakastunu ja sit pitääki jo lähtee pois vähintää noin neljäks kuukaudeks? En myöskään oo ikinä uskonu kaukosuhteisiin.. Täl hetkellä mä toivon vaan et tää pieni, vaaleetukkanen söpöläinen kääntää mun kuvan kaukosuhteista ja ensisilmäyksellä rakastumisesta päälaelleen.  

Haha. Äsken ku kirjotin tosta röökistä ni ei tehny yhtää mieli, mut nyt ku kelas tätä, ni tuli mielee et nyt maistuis. En kuitenkaa sorru.

Nyt ku on sit lomalla ni pitäis keksii jotai tekemistä päivisin. Lenkkii tai jotain voi alkaa tekee. Ainoo vaan et mä vihaan juoksemista, mut kai sitä voi vähä juoksennella ennen ku menee potkimaan jengii sinne Phuketii. Voi olla et tulee myös kirjoteltuu tämmösii tarinoita muutama ennen lähtöö, haha. Plus et tilasin muutaman kirjan ja ne on tullu postiin. Lueskellaki vois. Chillauksen ohella mul on ainaki Thaimaassa ja lennoilla luettavaa! Ostin nimittäin Lontoosta pari viikkoo sit muutaman kirjan ja tilasin Amazonilta pari.

Jattttttkuuuuuuuu..