Pitkästä aikaa..

Holaa!

Unohdin kokonaan kirjotella tossa lokakuun puolessavälissä Phuket Townissa tapahtuneesta Phuket Vegetarian Festivalista. Aika iso hapeningi Phuketissa.. Jotku paikalliset raflat myi sen aikana vaan kasvisruokaa, ja tarkotus oli jumalten lepyttely ja demonien pelottelu. Se kesti jonku kymmenen päivää, ja sen aikana paikalliset hullut työnteli veitsiä poskistaan läpi, käveli kuumilla hiilillä ja tikkailla jotka oli tehty sahanteristä ja muuta semmosta mukavaa. Me mentiin sinne ööö muistaakseni 16. päivä, mikä oli tän festarin päätöspäivä. Ja mikä meno. Huuuuhh. Ilotulitteita myytiin joka nurkalla, koko ajan sai säikkyä erilaisia papatteja ja pommeja, ruokakojuja oli molemmin puolin tietä, temppelissä vilisi paikallisia hinduja ja kaikki oli pukeutunu valkosiin. Ostettiin sit itekin joitaki pommeja, ja se oli hauskaa se. Tyttöi nauratti ku me oltiin ku pikkupoikii kaikki, ku saatiin ne papatit käsiimme. Hymy irtos aina ku sai räjäyttää jotain. Täytyy myöntää et se oli kivaa! Muutaman kerran meinas päästä kuulostaan kyllä, ku jonku mielestä oli varmaan hauskaa pelotella farangeja. Pari jysyy laukes ihan vieressä.

Loppuvaiheessa mietittiin että pitäiskö lähtee kotiin vai jäädä kattomaan jotain kulkuetta josta oli ollu puhetta. Onneks päätettiin jäädä. Se oli ehkä hulluinta mitä oon ikinä nähny! Meijän ohi kulki tietä pitkin semmosia kymmenen hengen seurueita, joista jokanen kanto kantotuolia, jonka päällä oli jonku hindudemonin tai -jumalan kuva. Sivusta seuraavilla ihmisillä oli papattimattoja joita ne heitteli niihin kantotuoleihin, niiden tyyppien päälle ja siihen kadulle niiden eteen. Näil kantajilla oli joitain huiveja naaman suojana, mut tykitys oli kyl semmosta, et varmasti tuli palovammoja ja savua keuhkoihin. SITÄ SAVUN MÄÄRÄÄ. Siinä vaiheessa ku se pauke alko, siellä näky vielä ihan hyvin, mut sit ku niitä huivipäitä oli sen vartin verran siitä marssinu, näkyvyys oli viidestä metristä kymmeneen metriin. Oikeesti. Ne paikalliset heitteli niitä papatteja semmoseen tahtiin, et se koko katu täytty ruudinhajusta ja kellertävänvihreestä savusta. Ettei vaan olis ilma päässy selkenemään, niillä kantotuolityypeilläki oli omat papatit messissä. Kateltiin siinä suomalaisporukassa toisiamme epäuskontäyteisin ja naurunsekasin ilmein, ja ihmeteltiin sitä mitä nähtiin. Uskomatonta. Onneks satuttiin paikalle sillon! Oli nimittäin taas aika paikallinen tapahtuma.

Eeva ja Phi

Hjuuuu mutta. Täällä elämä jatkuu suhteellisen samaan malliin. Eeva on osa perhettä, mut sen ei oo tarvinnu viel liikkuu talosta päivisin mihinkään. Se jää aina makoilemaan ku muut lähtee aamulla kouluun. Säätänä. Vähän ikävä silleen, et se istuu aika paljon vaan koneella ja tekee niitä opinnäytetyö-asioita. Noh, käy se meijän kaa syömässä ja snorklailemassa ja oli mun kaa tossa salilla missä käyn boxailemassa. Sain kutsun sinne, BBQ-bileisiin, viime viikolla. Muut lähti käymään saunassa, mikä on kyllä munki to do –listalla joidenki reenien jälkeen. Sain myöski luvan tuoda kavereita, ja pyysin Eevan. Saatiin vähän hengailla keskenämme, plus et siellä oli ilmaset safkat, kaljat ja Sangsomit. Sangsom on paikallista rommia. Tai viskiä, kukaan ei kai oo ihan varma. Rommi siinä etiketissä lukee.. Anyways! Ilmanen rommi + Minä + Eeva = Jurrit ja rutosti huvia. Sain kuulla tästä ilmasesta viinasta siinä vaiheessa ku kävelin 7-11:stä pihalle kassi täynnä Changia (paikallinen Koff). Nou harm done, kalja säilyy. Ja saatiinpa matkaoluet. Täst kävelee jonku 10min sinne salille, ja aina pitää olla matkaoluet. Hah, kuulostaa siltä et aina ku meen salille ni otan matkalle bissen. Jep. Oli kivaa, ja porukka otti Eevan hyvin vastaan. Juteltiin ja juotiin aika paljon yhen tanskalaisen jätkän kanssa joka treenailee siellä salilla kans.  Jaruad Champion Gym, checkitout. Tyyppiä sanotaan Nokiks. Nok tarkottaa lintua, ja sen nimi tulee siitä ku sen pää näyttää lintumaiselta ja sil on vähän iso nenä. Sil oli joku vaikeesti sanottava tanskalainen nimi, mut en muista sitä enää syystä että rommi. Tuhottiin kolmistaan semmonen 0,7 pullo SangSomia, ja joitaki bissejä. Johan juttu muuten luisti. Yks niistä treenaajista, Bang (tai ehkä Bhang, en oo varma) kanto meille koko ajan lisää erilaisii ruokia ja juomaa. Kanavarrasta, possuvarrasta, kalaa ja rapuu ja jotain outoo makkaraa. Kaikkee kokeiltiin ja kaikki oli hyvää. Makkara oli punasta, kumisen pehmeetä ja outoo, mut menipä sekin. Tutustuin tyyppeihin jotka treenaa kans mut joita en oo nähny. Jotku oli eri saleilta, jotku puhu alottavansa tuolla Jaruadilla kohtapuoliin, ja jotku, niinku Eeva, oli vaan hengaraundeja jotka kittas ilmasta viinaa, söi ja seurusteli. Eeva muuten sai aika hyvin huomioo niiltä paikallisilta miehiltä. Valkoihonen nainen, josta kerroin että ”No, she not my girlfriend”. "AAAHAA!" haha!  Rymyttiin aika hyvissä kotiin joskus yhen jälkeen, ja herätettiin ainaki pari tyyppii siinä ku yritettiin muka tulla hiljaa kotiin. Eeva heitti turvat olohuoneen lattialle, ja naurettiin sille vissiin aika äänekkäästi koska Mikko tuli alakertaan kyselee et mitä helvettiä.

Chai, Nok ja Phi

Olin vähän skeptinen seuraavan päivän snorklaushommia kohtaan, mut siinä vaiheessa ku Jouni tuli herättää mut joskus kaheksalta, nousin kiroillen ylös, kävin suihkussa ja ajeltiin Eevan kaa muiden perässä satamaan. Taisin olla vielä alkoholin vaikutuksen alaisena, häpeillen myönnettäköön. Vaik täällä porukka ajaaki kännissä, en nää mitään syytä miks lähtisin esim. skootterilla baariin jos tarkotuksena on vetää lärvit. En mä kotonakaan pelkästään sen takii jätä sitä autoo himaan et se on laitonta ajaa jurrissa. Mun kaverin äiti jäi rattijuopon alle, ja ainaki muhun suht tunteikkaana jätkänä se iski aika vahvasti. Vielä ku mun silloisen tyttöystävän isoveli piti mulle semmosen palopuheen kännissä ajamisesta et edes mun porukat ei oo pitäny semmosta, mä aloin suhtautumaan tosi eri tavalla koko hommaan. Kiitän Harria siitä vielä joku päivä uusiks. Se, joka lähtee kännissä ajamaan, ja ainoo huoli on se et ”Ei hitto, mitä jos mä jäänki kiinni?” sais pysähtyy hetkeks ja miettii vähän. Kuis ne muut siellä liikenteessä? Ei siinä mitään jos ajat pellit kiinni autolla satasta mettään, se on sun oma syys, ja sun oma loppuelämäs rullatuolissa. Mut kuin ne muut? Nainen koirapuiston edessä tyttärensä kanssa kesäsenä iltapäivänä, nauttii elämästään. Kotona sillä on toinen tytär ja mies. Niillä on kiva kämppä ja hyvä perhe ja se koira mitä ne on ulkoiluttamassa. Siinä ne seisoo, äiti ja tytär, nauttimassa päivästä ja naureskelemassa huoliansa kesätuuleen. Takaa kuuluu renkaiden vinkunaa, auto heittelehtii katukivetyksen yli, tytär kääntyy kattomaan äitiään joka ei enää ookaan siinä, vaan sen auton alla. Henki pois. Kuski selvii hengissä, tietty. Miks aina muuten kuski selvii hengissä? Toisaalta se on hyvä, saa jäädä miettimään tekosiaan, mut helvetti, SE ON SIINÄ VAIHEESSA VÄHÄN VITUN MYÖHÄSTÄ. Näin siis kävi mun kaverin äidille, eikä kauheesti oo huvittanu ajella kännissä sen jälkeen ku kunnolla pysähdyin asiaa ekan kerran ajattelemaan. Sellanen on mun kanta, jos joku kysyy et ”hei, pitäiskö lähtee skoottereilla baariin, ei ne tääl sano mitään?”.

Takasin asiaan. Mentiin siis speedboatilla Raya Yai –saarelle snorklailemaan. Oli vähän paratiisin olonen paikka, huhhuh. Kirkasta vaaleenturkoosia vettä, sikana erilaisia kaloja, palmupuita ja valkosta hiekkaa. Paratiisi. Taas. Venematka oli pitkä, ainakin krapulaisen silmin. Oisko meillä siinä tunnin verran vierähtäny. Pysähdyttiin pienen rannan edustalle, mistä mul on.. noh, melkosen kadehdittavia valokuvia Suomeen lähetettäväks. Kommenttia on herunu facebookiin, haha. Siellä me oltiin, oiskohan meitä ollu vajaa 15 henkee, lilluttiin vedessä ja ihmeteltiin kuin kirkasta siel voikaan olla. Ja paljon kaloja! Ne venekuskit heitteli paahtoleipää sinne meijän sekaan, ja ne hullut fisut kävi pärskien kiinni niihin. Tahallaan heittelivät hitto suoraan millon kenenki pahaa aavistamattoman snorklaajan pään kohille niitä leipiä, ja näytti et ne kalat syö sen ihmisen. Mut siis kivaa oli. Siitä siirryttiin vähän matkan päähän maihin, ja otettiin asento nimeltä levy. Sielt sai mageita kuvia, huhhuh. En tiiä sen rannan nimee kyl.. Jouni oli taas järkkärinä tässäkin, ja vähän matkan päässä meitä odottikin lähes valmiiks katettu ruokapöytä, ja täällä ravintolassa ne puhu suomee! Outoo paskaa. Mut järjestely oli täydellinen, ja oli hauskaa kuulla paikallisten vääntävän suomee, ihan hyvällä menestyksellä jopa! Siitä käppäiltiin Rayan päärannalle, Bangalow Bayhin. Sielläpä levyteltiin loppuaika, about pari tuntia, ja leikittiin semmosel erittäin hasardilla laiturilla, joka oli tehty jostain muovipalikoista. Se oli jonku sata metrii pitkä, ja liikku aallokon mukaan. Se sai suuren suosion turistien keskuudessa, ja tulipa siellä itekin hetki heiluttua.

Rannalla tulin jutelleeks yhen saksalaisen jannun kaa, joka asu paikallisessa bungalow-kylässä. Se kuulosti hyvältä, ja se vei mut kattomaan sitä mestaa. SE OLI UPEE. Muistaakseni Raya Resort oli sen nimi, bungat oli aika kalliita, 1200-1500THB/yö. Mut näköala suoraan merelle, ja toiselta puolelta sitä kylää näki rantaan ja siihen lahteen. Rakastuin siihen paikkaan, ja mun on varmaan joskus pakko mennä takas.

Huhhuh, nyt pitää kelailla et minä päivinä oon ollu missäki tekemässä mitäki. Kalenteri ei kerro kaikkee, ja koska muisti on heikko, tässä saattaa mennä ajankohdat rullalle. Ois ehkä voinu tosiaan kirjottaa useemmin, mut jotenki sitä aikaa vaan ei löydy. I’m doing me best here. Vai teenkö? No enikeis, homma on nyt tää.

Luvassa lisää, muun muassa nyrkkeilyreissua, Bangkok ja Phi Phi pt. 2 -trippi ja sukelluskurssia!