Helsinki - Frankfurt - Bangkok - Kuala Lumpur - Denpasar

Wooooohooooooo! Bali baby!

En oo paljoo ehtiny kirjottelemaan. Nyt on Bali mun osalta nähty, ainaki tällä kertaa. Huomenna kutsuu Thaimaa ja Phuket!

Matkakertomus:

Lento lähti Helsinki-Vantaalta 13:20, 11.9. Jep, September 11th. Vähän kuumotti kyl, mut tässä sitä vaan ollaan ja vuosipäivä meni vissiin aika rauhallisissa merkeissä noin muutenki. Lento Frankfurtiin kesti pari-kolme tuntii, ja seuraava lähti vasta kymmenen aikaan illalla.
Otin siis repun selkään ja lähin käppäilemään kaupungille. Rinkka oli jo matkalla Kuala Lumpuriin asti, ni ei tarvinnu siitä huolehtii ennen seuraavaa päivää. Ei kuitenkaa menny ihan putkeen. Otin junan Frankfurtin keskustaan lentokentältä, ja luulin et voin ostaa lipun sielt junasta. WRONG. Konnari tuli siihe, kysy lippuu, kysyin voinko ostaa, ja hän sanoo "Nein, mein Herr, se ois 40 euroo sakkoo". Suu loksahti. "Really man, no mercy?" "Sorry, no mercy". Jepjep. Maksoin sit. Onneks siin vieres istu joku paikallinen tyttö, joka sano et ota vaan yhteyttä tohon rautatiefirmaan ja sano mikä oli homman nimi, saat luultavasti rahat takas. Pitää ottaa.

Käveleskelin siis ympäri kaupunkia ilman sen kummempaa määränpäätä. Tykkään semmosesta; maisemien ja ihmisten kattelemisesta, harhailusta vieraan arjen keskellä. Kun itellä ei oo mitään velvotteita, sitä löytää monia jänniä juttuja vieraista ihmisistä ja paikoista. Irrottautumista. Mun juttu. Kävin syömässä possuu ja perunaa ja juomassa paikallisen oluen, ja lueskelin yhtä kirjaa.

Yhtä mun MONISTA kirjoista jotka otin mukaa. Hitto niit on liikaa. No Thaimaahan jää sit varmaan osa. Luin Joy Dobynsin "No Angel":ia. Kertoo ATF (Alcohol Tobacco and Firearms) -agentin tositarinan soluttautumisesta Helvetin Enkelit -prätkäjengiin. Hyvää kamaa, suosittelen.

Joo siellä hengailin ja pyörin. Oli kiva ku Suomessa oli jo sateet alkanu, ja Frankfurtissa paisto aurinko ja oli joku 30 astetta lämmintä. Tulin sit takas lentokentälle siinä ennen puol ysii ja istuin odottelee lentoo Bangkokiin.

Huoh. Noi pitkät lennot ei kyl oo mua varten. En pysty ikin nukkuu ku jotain silmäyksii. Nytki mulla oli kaks penkkiä koneen takimmaiselta riviltä, enkä pystyny saamaan kunnon asentoo ja vääntelin vaa koko lennon. Nojoo. En kauheesti pelkää lentämistä, mut helvetti. Se laskeutuminen Bangkokiin oli hirvein lentokokemus IKINÄ! Ensinnäki, aina ku kone meni pilveen ni alko sellanen heittelehtiminen. No, se nyt oli iha normaalii eikä oikeestaan siin vaihees jännittäny ku aika  vähän. Päästiin pilvien alapuolelle ja huokasin helpotuksesta, hetkeks. Näin edessäpäin jumalattoman tummii pilviä ja sadetta. Siinä vasta heittelehdittiinki, saatanansaatana. Lisäks salamat löi vähän matkan päässä.. En oo ikin puristanu niit käsitukii niin kovaa.

Maihin päästiin, ja olin onnellinen. Ja elossa. Ja ekaa kertaa Thaimaan maaperällä, by the way! Lentokenttä oli aika pirun iso. Mun saapumisportti ja lähtöportti oli eri puolilla koko kompleksia, ja onneks oli aikaa käppäillä sinne toiseen päähän. Matkaa oli varmaan useempi kilometri! Semmosta määrää merkkikauppoja en oo vieri vieressä nähny, varmaan koskaan. Siin jäiki loppujen lopuks hyvin aikaa, ja linnottauduin lähtöportin läheisyyteen lueskelemaan koulun orientaatiokirjettä. Siihen kyllästyttyäni otin taas No Angelin käteen ja uppouduin siihe loppuajaks.

Lento meni aika mukavasti. Siin vaiheessa lentoyhtiöki vaihtu Thai Airwaysiin. Eipä siinä kummempaa. Lueskelin ja höpötin saksalaisnaisen kaa joka oli menos takas Kuala Lumpurin kämpilleen. Söin pastaa. Se kyl vähä harmitti. Toinen ruoka olis ollu jotai thai-mättöö, mut en oikeen tajunnu mitä se stuertti sano, ni sanoin pastalle vaan "Yes please".

No jes.

Okei, saavuin siis Kuala Lumpuriin ja jännitin et oiskohan mun rinkka löytäny tiensä kans perille. Aika kauan kesti, mut tulihan se sieltä! Ostin lipun junaan joka vei mut lähemmäs keskustaa. Junamatka kesti puolisen tuntii ja sinä aikana valitsin Lonely Planetista sopivan olosen hostellin. Wheeler's Guest House kuulosti mukavalta ja oli hyvän hintanen. Taksiin ja sinne siis. Sisäänmeno oli aika karu, kehitysmaaportaikko minkä seinälle oli piirrelty perus pinppejä ja kirjoteltu hävyttömyyksiä, hyi. Parit raput ku jakso kiipee ni muuttu ääni kellossa. Sikana viherkasveja ja itämaisii koriste-esineitä, bambuu ja pieni suihkulähde. Very nice. "Respassa" oli akvaariossa jumalattoman kokosii kaloja ja jotai kilpikonnia, lisäks toi sama koriste-teema jatku siellä. Sitä piti kaks keski-iän kriisin nähnyttä malesialaista, jotka oli mukavia heppuja. Otin huoneen ilmastoinnilla ja tuulettimella. Huoneessa oli levee sänky ja se tuuletin, haha. Aika pelkistetty setti, mut sopi mun tarkotusperiin.
Heitin kamat siis huoneeseen ja kävin pirun kylmässä suihkussa. Tuntu aika hyvältä ton matkaamisen jälkee. Sit lähin ettii automaattii josta saisin paikallista pätäkkää. Huone makso 38 000 Malesian ringgiä, eli about 9€, not bad i say.

Lähin käveleskelee vielä kaupungille vaik alko olee jo aika myöhä, ja matka paino päälle. Kerrankos sitä Kuala Lumpurissa ollaan. Tää Wheeler's oli KL:n Chinatownissa, ja löysinki samanlaisen markkinakorttelin ku mihin olin tutustunu jo Hong Kongissa viime vuoden vaihteessa. Täydellistä. Tiet suljettu autoilta ja kojuja niin maan pirusti vieri vieressä. Kelloja, koriste-esineitä, elektroniikkaa, käsitöitä, leluja, kukkia, ruokaa. Ruokaa, ah. Kävin syömässä yhes semmosessa tienvarsiravintolassa. En muista sen nimee kyl. Tilasin Thai-tyylistä kanaa riisillä. Ja söin tikuilla tietty ;) Ei ollu pokkaa syödä sammakkoo, vaik sitäki oli tarjolla. Ne kurnutti semmoses muoviastiassa siinä tien varressa. Yks kokeista kävi nappaamassa pari Sakuu, löi niiden päät seinänkulmaan ja pisti lihoiks, haha.

No seuraavana päivänä heräsin ajoissa ja lähin vähä kattelee kaupunkia. Olin kartottanu matkustusvaihtoehtoja Petronas -torneille, jotka oli myös pakko nähä. KL:n ikoni! Lonkkarista luin taas et busseja lähtee vähän sieltä sun täältä, ja kävinki sit kyselemässä että millä pääsis niiden tornien lähelle. Mut neuvottiin oikeeseen bussiin, ja se makso yhen ringgin. YHEN. Euroissa 24 senttiä. Komiat oli tornit, eihän siinä, mut eipä niistä oikeestaan oo sen enempää sanottavaa. Kävelin vähän matkan päähän ja löysin kivannäkösen raflan mis kävin syömässä perinteistä malesialaista satayta. Tosin aika lailla samannäkösii annoksii tuli vastaan myös Indonesian puolella myöhemmin.. Tuli melkeen kiirus, mut löysin kuitenki bussipysäkin nopsasti ja maksoin taas sen yhen ringgin. Jäin ihan tsägällä just sen Wheeler'sin vieressä dösästä pois, kävin pakkaa kamat ja lähin kohti lentokenttää. Kerkesin!

Lento meni ookoo. Jotenki sen alkuvuoden Australian reissun jälkeen mikää lento ei oo tuntunu oikeen miltään. Vaik oonki huono nukkuu koneessa, ni aika nopsaan ne yleensä menee.

BALI BABY! 13.09.2010. Kymmenen päivää relaxaatiota edessä, ja oli semihyvä fiilis. Lentokenttä Denpasarissa oli kuitenki yks vitun kaaos. Eka piti jonottaa Visa on Arrival -jonossa, sit piti jonottaa pankkiautomaatille, sit passintarkastukseen, sit turvatarkastukseen, ja sit viel taksijonossa iha vitun kauan. Ei muuten kannata siinä taksijonossa sit höpöttää niiden valkopaitasten tyyppien kaa. Luulin sen äijän olevan kuski, ja se höpötteli mulle kaikennäköstä siinä jonossa. Näytin sille osotteen mihin olin menossa ja se sano vaan "Yes yes, many people go there, I know it." Sit ku pääsin siihe tiskille, ostin lipun ja sit lähettii autolle. Nyt siin kuitenki oli joku toinenki heppu meijän mukana. Ku päästii siihen taksille ni tää pelle alkaa vaatii tippii siitä et se kanto mun rinkan. MITÄ VITTUA. Annoin sille jotai hiluja sit, mut ai perse että otti päähän. Muille oli käyny ihan samalla tavalla. Ja sit ku näytin sille kuskille sen osotteen ni se vähä raapi päätään. Olin et voi kusi, jos tää nyt ei tiiäkää sitä, ja kihisin sille matkalaukkupojalle. Tai oikeestaan sen muistolle, koska se oli rahat saatuaan livistäny aika liukkaasti paikalta. Löydettiin sen kuskin kaa kuitenki perille, ja Emmi ja Ida oli mua vastassa. Ne on siis mun koulukavereita Porvoosta, jotka oli lähteny kans Asia Exchangen kautta vaihtoon, mut Balille.
Mut esiteltiin talon muille yheksälle asukkaalle, ja asetuin taloks pariks päivää. Tää huvila oli Kerobokanissa, Kutan turistihelvetistä rantaa pitkin tunnin kävelyn päässä. Neljä makuuhuonetta, isot oleskelutilat ja uima-allas. Zaijaijaijai.

Viis päivää lähtöön!

Muutto, osa yks.

Viime viikolla tuotii suurin osa Porvoon kämpillä olleesta kamasta Tuusulaan. Osa ei olis millään mahtunu tänne mun huoneeseen, ja onneks löyty halukkaita ottamaan mun sohvan ja telkkarin. Pieni (siis todella pieni mut sitäki äänekkäämpi) espanjalaistyttö Alicia otti ne iloiten vastaan. Menee siis samoihin opiskelijakämppiin :) Oletinki kyl että siel löytyy halukkaita. Kierrätys rokrok! Ja ah, mä sit tykkäsin kuunnella espanjaa ja espanjalaisten vääntämää englantii tuolla kämpillä taas. Kesäsin noi talot on niiiin hiljasia et alkaa loppukesää kohden jo kaipaamaa vähä elämää. Onneks sitä aina tulee :) Tuli. Outoo.

Noh, voi olla et kevari vielä kutsuu reissun jälkeen! En oo katunu kovin montaa hetkee sitä et muutin noihin kämppiin. Ne hetket on liittyny talonmieheen ja mölyyn (jos on töitä seuraavana päivänä). Mahtavaa jengii eri puolilta Suomee ja Eurooppaa; eri tapoja, tyylejä, kulttuuria, näkökulmia ja persoonia. Kevarista puheen ollen: keskustelu jatkosta tän tytön kaa on edessä viel ennen lähtöö. Päätin kuitenki olla kirjottamatta meijän tilanteesta enää kauheesti, ainakaa toistaseks.

Muutto meni muuten aika jees, mut talonmies tuli ihmettelee sitä kans. Talonmies, jonka uudet vaihto-oppilaat risti Fat Maniks. Hajoilin. Se äijä ei kyl oo mitää muuta ku Fat Man. Toisaalta, onhan se rasittava, tunkeileva, pikkutarkka, välinpitämätön ja täysin sopimaton työhönsä, eli Fat Irritating Brash Fussy Ignorant and Completely-Unsuitable-For-His-Work -Man. Valitti sohvasta ja telkkarista: "viettekö vaihtareille?" "joo." "ÖÄEI! ne jää sitten meijän hävitettäväks ku ne lähtee!" " öh, ne on täällä vuoden ja mä sanon niille että pistää kiertoon sit taas?" "SINÄKÖ MAKSAT JOS JOUDUTAAN HÄVITTÄMÄÄN SITTEN?!" "joo."
Se siitä. Pikkubroidin kanssa kannettii Alicialle ne kummatki.

Viis päivää jäljellä, mä en voi uskoo tätä. Maanantai-tiistai menee Tuusulan pään porukkaa moikkaillessa, keskiviikko-torstain oon Porvoossa, puheleskelen, moikkaan ja vedän kännit ja tuun vielä perjantaiks Tuusulan heippakeitolle. Alkaa kyl tuntuu et lähtis ikuisuudeks pois. Tää on mun elämän pisin aika poissa Suomesta, poissa kotoo. Tähän mennessä ;) Mä tiiän, että toi aika tulee lentämään siivillä, mut aion tosiaan ottaa siit kaiken irti minkä saan: eka kymmenen päivää Balilla, meininki chillax & explore. Sit kuun lopussa 23.pvä Thaimaa, ja sillon alkaa rytinä!

Voila:

Koulu alkaa 27. pvä, mitä ennen pitää koulukavereiden kaa käydä ettii asunto (lue: huvila uima-altaalla) syksyks.

Pankkitilin taidan pitää ihan Nordeassa vaan. Riippuu tietysti vähän siitä mitä meille alkupäivinä neuvotaan. Jos nostaminen on kallista ja tilin perustaminen helppoo, ni why not. Paikallinen pre-paid -kännykkäliittymä taitaa olla pakollista tavaraa.

Pitää ettii sopiva paikka harrastaa muay thai:ta (thai boxing) ja mma:ta, ja vähän neuvotella hinnoista. Paras ois joku aito, pienehkö sali, missä jengi mättäis hyvällä fiiliksellä. Voi vaan olla, että tämmösillä saleilla harjottelu jää tohon muay thaihin.. Oon netissä surffaillu, ja näyttää et iso osa ois länsimaalaisia kouluttavia saleja. Pitää paikan päällä viel yrittää ettii. Veikkaan et kaikkia ei netistä löydy!

Sit pitäis kattoo joku hyvä mesta missä suorittais sukelluskurssin. Kaveri on divemasterina eteläisessä Phuketissa yhes suomalaisessa firmassa, ja se on tulossa joulun aikana vetämään muutaman päivän reissun joilleki saarille, joita tuli kehuneeks yheks maailman hienoimmista sukelluspaikoista. Jos ehin suorittaa ton sukelluskurssin ennen sitä, lähen sen opastuksella joulun yli sukeltamaan. Sano hankkivansa mulle sen reisun hyvään hintaan. Perfect. Maailman chillein heppu tää. Sil on syntymämerkkiki mis lukee "No stress".

No ei oo, mut pitäis olla!

Skootterin vuokraamista on suositeltu niin paljon, et se pitää kyl ottaa. Mulla on kansainvälinen ajokortti vielä tallessa alkuvuoden Australian -reissulta, ja luulen et se käy tuollakin. Pitääpä muuten vielä tarkistaa. Ei kyl ois varmaan hassumpi kokemus käydä paikallisessa autokoulussakaan, jotkut on sitä matkailuohjelmissa nimittäin tehny. Hauskalta on näyttäny!

Pari päivää nyt Tuusulassa, pari Porvoossa ja sit Tuusulaan viel sanoo kavereille moi ja vetää vimoset Suomi-kännit perjantaina. Oijoijoijoiiiiiiiiii

Adam Strange - Traveller [Madventures]