Wooooohooooooo! Bali baby!
En oo paljoo ehtiny kirjottelemaan. Nyt on Bali mun osalta nähty, ainaki tällä kertaa. Huomenna kutsuu Thaimaa ja Phuket!
Matkakertomus:
Lento lähti Helsinki-Vantaalta 13:20, 11.9. Jep, September 11th. Vähän kuumotti kyl, mut tässä sitä vaan ollaan ja vuosipäivä meni vissiin aika rauhallisissa merkeissä noin muutenki. Lento Frankfurtiin kesti pari-kolme tuntii, ja seuraava lähti vasta kymmenen aikaan illalla.
Otin siis repun selkään ja lähin käppäilemään kaupungille. Rinkka oli jo matkalla Kuala Lumpuriin asti, ni ei tarvinnu siitä huolehtii ennen seuraavaa päivää. Ei kuitenkaa menny ihan putkeen. Otin junan Frankfurtin keskustaan lentokentältä, ja luulin et voin ostaa lipun sielt junasta. WRONG. Konnari tuli siihe, kysy lippuu, kysyin voinko ostaa, ja hän sanoo "Nein, mein Herr, se ois 40 euroo sakkoo". Suu loksahti. "Really man, no mercy?" "Sorry, no mercy". Jepjep. Maksoin sit. Onneks siin vieres istu joku paikallinen tyttö, joka sano et ota vaan yhteyttä tohon rautatiefirmaan ja sano mikä oli homman nimi, saat luultavasti rahat takas. Pitää ottaa.
Käveleskelin siis ympäri kaupunkia ilman sen kummempaa määränpäätä. Tykkään semmosesta; maisemien ja ihmisten kattelemisesta, harhailusta vieraan arjen keskellä. Kun itellä ei oo mitään velvotteita, sitä löytää monia jänniä juttuja vieraista ihmisistä ja paikoista. Irrottautumista. Mun juttu. Kävin syömässä possuu ja perunaa ja juomassa paikallisen oluen, ja lueskelin yhtä kirjaa.
Yhtä mun MONISTA kirjoista jotka otin mukaa. Hitto niit on liikaa. No Thaimaahan jää sit varmaan osa. Luin Joy Dobynsin "No Angel":ia. Kertoo ATF (Alcohol Tobacco and Firearms) -agentin tositarinan soluttautumisesta Helvetin Enkelit -prätkäjengiin. Hyvää kamaa, suosittelen.
Joo siellä hengailin ja pyörin. Oli kiva ku Suomessa oli jo sateet alkanu, ja Frankfurtissa paisto aurinko ja oli joku 30 astetta lämmintä. Tulin sit takas lentokentälle siinä ennen puol ysii ja istuin odottelee lentoo Bangkokiin.
Huoh. Noi pitkät lennot ei kyl oo mua varten. En pysty ikin nukkuu ku jotain silmäyksii. Nytki mulla oli kaks penkkiä koneen takimmaiselta riviltä, enkä pystyny saamaan kunnon asentoo ja vääntelin vaa koko lennon. Nojoo. En kauheesti pelkää lentämistä, mut helvetti. Se laskeutuminen Bangkokiin oli hirvein lentokokemus IKINÄ! Ensinnäki, aina ku kone meni pilveen ni alko sellanen heittelehtiminen. No, se nyt oli iha normaalii eikä oikeestaan siin vaihees jännittäny ku aika vähän. Päästiin pilvien alapuolelle ja huokasin helpotuksesta, hetkeks. Näin edessäpäin jumalattoman tummii pilviä ja sadetta. Siinä vasta heittelehdittiinki, saatanansaatana. Lisäks salamat löi vähän matkan päässä.. En oo ikin puristanu niit käsitukii niin kovaa.
Maihin päästiin, ja olin onnellinen. Ja elossa. Ja ekaa kertaa Thaimaan maaperällä, by the way! Lentokenttä oli aika pirun iso. Mun saapumisportti ja lähtöportti oli eri puolilla koko kompleksia, ja onneks oli aikaa käppäillä sinne toiseen päähän. Matkaa oli varmaan useempi kilometri! Semmosta määrää merkkikauppoja en oo vieri vieressä nähny, varmaan koskaan. Siin jäiki loppujen lopuks hyvin aikaa, ja linnottauduin lähtöportin läheisyyteen lueskelemaan koulun orientaatiokirjettä. Siihen kyllästyttyäni otin taas No Angelin käteen ja uppouduin siihe loppuajaks.
Lento meni aika mukavasti. Siin vaiheessa lentoyhtiöki vaihtu Thai Airwaysiin. Eipä siinä kummempaa. Lueskelin ja höpötin saksalaisnaisen kaa joka oli menos takas Kuala Lumpurin kämpilleen. Söin pastaa. Se kyl vähä harmitti. Toinen ruoka olis ollu jotai thai-mättöö, mut en oikeen tajunnu mitä se stuertti sano, ni sanoin pastalle vaan "Yes please".
No jes.
Okei, saavuin siis Kuala Lumpuriin ja jännitin et oiskohan mun rinkka löytäny tiensä kans perille. Aika kauan kesti, mut tulihan se sieltä! Ostin lipun junaan joka vei mut lähemmäs keskustaa. Junamatka kesti puolisen tuntii ja sinä aikana valitsin Lonely Planetista sopivan olosen hostellin. Wheeler's Guest House kuulosti mukavalta ja oli hyvän hintanen. Taksiin ja sinne siis. Sisäänmeno oli aika karu, kehitysmaaportaikko minkä seinälle oli piirrelty perus pinppejä ja kirjoteltu hävyttömyyksiä, hyi. Parit raput ku jakso kiipee ni muuttu ääni kellossa. Sikana viherkasveja ja itämaisii koriste-esineitä, bambuu ja pieni suihkulähde. Very nice. "Respassa" oli akvaariossa jumalattoman kokosii kaloja ja jotai kilpikonnia, lisäks toi sama koriste-teema jatku siellä. Sitä piti kaks keski-iän kriisin nähnyttä malesialaista, jotka oli mukavia heppuja. Otin huoneen ilmastoinnilla ja tuulettimella. Huoneessa oli levee sänky ja se tuuletin, haha. Aika pelkistetty setti, mut sopi mun tarkotusperiin.
Heitin kamat siis huoneeseen ja kävin pirun kylmässä suihkussa. Tuntu aika hyvältä ton matkaamisen jälkee. Sit lähin ettii automaattii josta saisin paikallista pätäkkää. Huone makso 38 000 Malesian ringgiä, eli about 9€, not bad i say.
Lähin käveleskelee vielä kaupungille vaik alko olee jo aika myöhä, ja matka paino päälle. Kerrankos sitä Kuala Lumpurissa ollaan. Tää Wheeler's oli KL:n Chinatownissa, ja löysinki samanlaisen markkinakorttelin ku mihin olin tutustunu jo Hong Kongissa viime vuoden vaihteessa. Täydellistä. Tiet suljettu autoilta ja kojuja niin maan pirusti vieri vieressä. Kelloja, koriste-esineitä, elektroniikkaa, käsitöitä, leluja, kukkia, ruokaa. Ruokaa, ah. Kävin syömässä yhes semmosessa tienvarsiravintolassa. En muista sen nimee kyl. Tilasin Thai-tyylistä kanaa riisillä. Ja söin tikuilla tietty ;) Ei ollu pokkaa syödä sammakkoo, vaik sitäki oli tarjolla. Ne kurnutti semmoses muoviastiassa siinä tien varressa. Yks kokeista kävi nappaamassa pari Sakuu, löi niiden päät seinänkulmaan ja pisti lihoiks, haha.
No seuraavana päivänä heräsin ajoissa ja lähin vähä kattelee kaupunkia. Olin kartottanu matkustusvaihtoehtoja Petronas -torneille, jotka oli myös pakko nähä. KL:n ikoni! Lonkkarista luin taas et busseja lähtee vähän sieltä sun täältä, ja kävinki sit kyselemässä että millä pääsis niiden tornien lähelle. Mut neuvottiin oikeeseen bussiin, ja se makso yhen ringgin. YHEN. Euroissa 24 senttiä. Komiat oli tornit, eihän siinä, mut eipä niistä oikeestaan oo sen enempää sanottavaa. Kävelin vähän matkan päähän ja löysin kivannäkösen raflan mis kävin syömässä perinteistä malesialaista satayta. Tosin aika lailla samannäkösii annoksii tuli vastaan myös Indonesian puolella myöhemmin.. Tuli melkeen kiirus, mut löysin kuitenki bussipysäkin nopsasti ja maksoin taas sen yhen ringgin. Jäin ihan tsägällä just sen Wheeler'sin vieressä dösästä pois, kävin pakkaa kamat ja lähin kohti lentokenttää. Kerkesin!
Lento meni ookoo. Jotenki sen alkuvuoden Australian reissun jälkeen mikää lento ei oo tuntunu oikeen miltään. Vaik oonki huono nukkuu koneessa, ni aika nopsaan ne yleensä menee.
BALI BABY! 13.09.2010. Kymmenen päivää relaxaatiota edessä, ja oli semihyvä fiilis. Lentokenttä Denpasarissa oli kuitenki yks vitun kaaos. Eka piti jonottaa Visa on Arrival -jonossa, sit piti jonottaa pankkiautomaatille, sit passintarkastukseen, sit turvatarkastukseen, ja sit viel taksijonossa iha vitun kauan. Ei muuten kannata siinä taksijonossa sit höpöttää niiden valkopaitasten tyyppien kaa. Luulin sen äijän olevan kuski, ja se höpötteli mulle kaikennäköstä siinä jonossa. Näytin sille osotteen mihin olin menossa ja se sano vaan "Yes yes, many people go there, I know it." Sit ku pääsin siihe tiskille, ostin lipun ja sit lähettii autolle. Nyt siin kuitenki oli joku toinenki heppu meijän mukana. Ku päästii siihen taksille ni tää pelle alkaa vaatii tippii siitä et se kanto mun rinkan. MITÄ VITTUA. Annoin sille jotai hiluja sit, mut ai perse että otti päähän. Muille oli käyny ihan samalla tavalla. Ja sit ku näytin sille kuskille sen osotteen ni se vähä raapi päätään. Olin et voi kusi, jos tää nyt ei tiiäkää sitä, ja kihisin sille matkalaukkupojalle. Tai oikeestaan sen muistolle, koska se oli rahat saatuaan livistäny aika liukkaasti paikalta. Löydettiin sen kuskin kaa kuitenki perille, ja Emmi ja Ida oli mua vastassa. Ne on siis mun koulukavereita Porvoosta, jotka oli lähteny kans Asia Exchangen kautta vaihtoon, mut Balille.
Mut esiteltiin talon muille yheksälle asukkaalle, ja asetuin taloks pariks päivää. Tää huvila oli Kerobokanissa, Kutan turistihelvetistä rantaa pitkin tunnin kävelyn päässä. Neljä makuuhuonetta, isot oleskelutilat ja uima-allas. Zaijaijaijai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti