Aloilleen asettui hän

Nai Harn Beach, auringonlasku

Tehtiin kreikkalaista salaattia ja laitettiin siihen kylkeen kaikkee hyvää. Mm. 5 litran viinitonkka meni.

Koulumatkat on joskus märkiä. Rintataskussa opiskelijakortti.

Coral Island. Kelpas snorklailla ja makoilla.

Savadikhaap!

Phuket alkaa tuntua kodilta. Asutaan Rawailla, eteläisessä Phuketissa. Meitä on kymmenen täl hetkellä, ja yks mun kaveri tulee asumaan meijän kanssa tän kuun lopussa.

Kämppä on nelikerroksinen:

Ekassa kerroksessa on yks maakuuhuone, jossa oma suihku ja vessa, mut ei ilmastointia. Oven alta tulee jotain ötököitä ja liskoja välil sisälle. Yks päivä oli sammakkoki. Kuuluu asiaan. Tokas kerroksessa on olohuone, keittiö, ruokailutila ja parveke. Keittiö on kiva, jääkaappi sais kymmenelle hengelle olla vähä isompi. Olkkaris on 32” taulutöllö, jota käytetään leffojen kattomiseen koska telkkarista ei näy ku pari arabikanavaa, ja neki huonosti. ”It’z ze whethör” sanoo meijän ranskalainen vuokraemo. Paskat. Joka säällä sama homma. Tääl on muutenki vähän kaikkee pikkukikkailuu: alakerran suihku oli sähkönen, meijän huoneen ilmastointi puhaltaa koko ajan vaik se ei ois päällä, lamppuja on pimeenä, yhest ikkunasta tulee vettä sisään, ja parhaillaan meil ei toimi netti. Vuokraemäntä on saanu aika monta rumaa lempinimee. Keskitysleirin vetäjä ja huora on yhet :D No, se on oikeesti mukava nainen, läpällä vaan. Ja huora on muutenki nii ruma sana et se oksettaa mua. Tietyssä kontekstissa se voi kuitenki toimii. Olkkarista ku lähetään ylöspäin, tulee kaks makuuhuonetta. Toisessa nukun minä ja kolme muuta, ainaki täl hetkellä. Ollaan sovittu kierrättävämme makuuhuoneita. Toisessa nukkuu Jouni ja Laura. Niiden huoneesta pääsee parvekkeelle, ja niil on vessa ja amme, mut ei kunnon suihkuu. Meil on vessa ja suihku siel meijän huoneessa. Vielä kun hipsii yhet portaat ylös, pääsee vimoseen makkariin. Se on isoin, ja siin on iso parveke, iso sänky ja isot suihkutilat ja vessa. Näiden portaiden yläpäässä on ovi, josta pääsee katolle. Ah, meijän katto. Siel on baaritiski, pöytii ja tuoleja, aurinkotuoleja ja meijän merinäköalalla varusteltu uima-allas. Se on komia se! Näköala Chalongin satamaan mis on aina purjeveneitä, ja näkyypä tästä Rayan saaretkin. Toiseen suuntaan kun kurkkaa ni vuorenrinteellä näkyy valkonen, noin 30-metrinen Big Buddha –patsas. Ah. AH.

Eeva, mun pitkäaikanen ystävä Tuusulasta tuli Thaimaahan viime viikolla. Se alkaa tekee opinnäytetyötä ens kuun alussa Chalong Sea Sportille, joka tässä aika lähellä. Chalongiin on vaan viiden minsan matka tästä kämpiltä, ja Eeva tuleeki asumaan meijän kanssa 1,5 kuukaudeks. Täl hetkellä sen poikaystävä on käymässä Phuketissa, koska se on töissä risteilijälaivoilla ja sattu olee täällä just. Sit kun se lähtee kotiin, Eeva muuttaapi tänne. Oli tytöllä aika pitkä lista tuliaisia ku se viikko sit pölähti paikalle. Kahvipakettia, iso pussi ruispaloja, karkkia, suklaata, eri suklaata, lisää suklaata, käteistä ja kameran piuha jonka olin unohtanu. Ruisleipä. Ohhohhoiiiiiiii ku oli hyvää. Ja täällä ei nimittäin kunnon kahvia juoda ja mä en pahemmin karkista välitä, ni kahvi ja ruikkari meni mun lemppareihin. Ei kyl maistunu Fazerin blöökään pahalta, voin kertoo.

Tästä on 20 minuutin skootterimatka koululle Kathuun, mut eipä haittaa. Ihan perus koulumatka. Osa porukkaa oli aluks sitä mieltä, että tää on liian kaukana, mut höpöhöpö. Koulu on ollu yllättävän kivaa täällä. Opiskelen Strategic Managementia, International Businessta, International Economicsia ja Thai Cookingia. Toi ruuanlaitto on tollanen helppo ja keventävä. Toi Economics ei. Ruoka on yleensä aika helppo valmistaa. Senku pilkkoo osaset ja heittää pannuun tai kattilaan. Ollaan tehty sweet and sour chickeniä, tom yam goongia, stir fried chickeniä ja porkia, ja jotain muuta mitä en nyt muista. Economics ois muuten varmaan aika kiinnostavaa, mut jotenki se nuori thaiopettaja ei jotenki sytytä mun mielenkiintoo. Se sanoo asiat moneen kertaan, mikä on hyvä. Mut se ei jotenki saa asiaa ainakaa mulle perille ja se vois mun mielestä käyttää jotain fiksuja esimerkkejä. Niinku viime tunnilla. Se puhu tariffeista eli veroista, jotka maa asettaa tuontituotteille korottaakseen niiden hintoja ja suojellakseen kotimaisia tuotteita ja tuottajia. Se puhu USA:n ja Kiinan välisestä konfliktista joka nyt on päällä. Kiinalla on lähes monopoli rare earth minerialin tuottamisessa, ja ne on nyt vaikeuttanu sen vientiä ja nostanu hintoja. USA syyttää niitä luonnonvarojen panttaamisesta. JNE. En jaksa selittää loppuja, mut joka tapauksessa aihe oli kiinnostava ja ajankohtanen toisin ku yleensä. Strategic Management on yks kiinnostavimpia juttuja tuolla. Siel puhutaan yrityksen kilpailukyvyn parantamisesta ja mitä tulee ottaa huomioon yrityksen kehityksessä. Maikka on kiinnostunu ja innostava. Toimii. Sama juttu Busineksessa. Meil on tää jenkki opettaja, Mary, joka on itse äiti Teresa kyllä. Sil on näppinsä pelissä muun muassa Phuketissa sijaitsevilla HIV-klinikoilla, se auttaa orpoja ja tekee kaikennäköstä hyvää. Etiikka on sen toinen nimi. Aika paljon on puhuttu kulttuurieroista ja miten niiden kaa pitää toimii busineksessa, mikä on aika tuttuu mulle Porvoosta. Kertaus on opintojen äiti, eikä mua haittaa kyllä. Muun muassa Geert Hofstede ja sen dimensionit tuli aiiiika tutuiks viime syksynä jo.

Mä tykkään täst meijän kämpän paikasta. Tää on suht rauhallinen mesta, ja tosta menee päätie jota pitkin pääsee joka paikkaan Chalongin liikenneympyrän kautta. Lisäks ku lähtee lännen suuntaan, pääsee upeeta näköalareittiä pitkin ylös Katalle, Karonille, Patongille, Kamalalle jne. Ollaan parina päivänä ajeltu Katalle surffaamaan ja ostoksille.

Tos matkalla on tosiaan aika hiton makosia maisemia. Siin on myös aika paljon houkutuksia. Ekaks tulee muutamia baareja, joista pääsee aika helposti ohi. Siel on kuulemma joku lihapullapaikkaki, ja uskotte tahi ette, alkaa lihapullat kuulostaa aika hyvältä puolentoista kuukauden jälkeen. Joku päivä taidan eksyy sinne.

No eniweizz, sit tulee jotain mönkijäpaikkoja, ja jotai semmosii rantakirppuja jotka on yks listassa nimeltä To Do. Lista pitenee, ku noustaan ylöspäin sitä kiemuraista vuoristotietä, ja oikeella näkyy elefantteja! Ne on aika pieniä, mut mun ekat norsut kuitenki! Siel on myös pieni dumbo joka on semmonen mopoauton kokonen. Kotiinvietävää kaliiberia siis. Joku semmonen ratsastusreissu; listaan. Matkalla tulee myös näköalapaikka, josta näkyy Katan suuntaan and beyond. Kiva näköala, mut en käyny siinä ku nappaamas pari kuvaa. Phuket Fantasea, teemapuisto missä muun muassa kerrotaan Thaimaan historiasta aika värikkäin tavoin ja esityksin, on siinä Kamalalla. Sitä on suositeltu, ja To Do –listaan vaan. Näyttää ulkopuolelta mellkosen isolta.

Rawai Beach ja Nai Harn Beach on myös lähellä. Hitto, täs on kaikki kyl lähellä mitä Phuketiin tulee. Skootterilla pääsee, suosittelen lämpimästi. Liikenne menee ”väärää” puolta, mut on päivistä kiinni ku siihen tottuu. Joskus se tosin menee oikeetakin puolta, ja joskus taas tuntuu et järjestystä vaan EI, OLE. Mut nopeesti oppii iteki ajamaan ku päätön kana. Omaa päätään kannattaa tosin arvostaa, ja ostaa kunnon kypärä. Itellä tää on vasta suunnitteluvaiheessa.. Sain skootterivuokraamosta kypärän, mut se ennemmin vie multa hengen ku pelastaa sen. Olli meijän kämpästä osti 900Bahtilla crossikypärän, mikä huvittaa mua vähän koska ajetaan kuitenki skoottereilla. Ainoot säännöt mitä tääl on, on et valoihin pitää pysähtyy ja kuskilla pitää olla kypärä. Nimim. Sain sakot ku ajoin ilman ja mul oli kyydissä ihminen. Ihminen. Jep. Ihminen nimeltä Eeva. Sakko tosin oli vaan 300 Bahtia, eli noin 7,5€.

Rawai Beachilla on paljon ravintoloita, pitkähäntäveneitä ja speed boateja, joita kaikkia varmasti kaupitellaan jos sinne tulee menneeks. Jos ettii uimarantaa, pitää tosin mennä muualle. Nai Harn, Rawailta hitusen matkaa etelään on hyvännäkönen paikka. Kiva ranta löytyy, jonku verran majotusta, ravintoloita ja muutama näköalapaikka mistä on aika nannaa katella auringonlaskua. Kun lähtee rannalta, kannattaa suunnata ylöspäin rannan pohjoispäästä. Siellä tulee vastaan ensin hiljanen näköalapaikka, jota suosittelen lämpimästi. Vaan muutamia muita oli paikalla kun käytiin. Sen sijaan, ku liikuttiin joitaki kilometrejä eteenpäin, tuli vastaan näköalapaikka jonka pihassa oli muistaakseni viis turistibussia, tuliaiskojuja, ravintoloita ja vilskettä ja vilinää. Mikäs siinä jos semmosta ettii, mut jos auringonlaskun haluu nähä suhteellisen rauhassa, ei siihen kojujen ja bussien väliin ehkä kannata parkkeerata.

Oon myös alottanu Thai Boxingin täällä, semmosella pienellä salilla ku Jaruad Champion Gym. Jaruad (Phi) on entinen mestari, jolla on takanaan noin kolme ja puol sataa matsia, joista häviöitä alle 20. Siellä treenaa mun lisäks muutama länkkäri, ja joka treeneissä on ainaki kaks thaita opettamassa, kattomassa, hengailemassa ja naureskelemassa hölmöille farangeille. Sain diilin, ja maksan 150€/kk. Ihan hiton paljon, I know. Normaali kuukausmaksu ois ollu 8000 Baht, eli 225€ mut sain puhuttuu itteni vähän halvemmalla sisään ku kerroin et opiskelen enkä kerkee kaikkiin treeneihin. Siellä siis vedetään kahet treenit päivässä, joka päivä paitsi sunnuntaina. Nyt on semmonen viikko koulussa, et mul on aikaa käydä enemmän treeneissä. Plus et olin viikonlopun kipeenä ni en päässy treenaa. Otin siis kaljaa :P Tänää aion vetää molemmat treenit, ja huomenna iltapäivän. Torstain voisin pitää taukoo, ku on koko päivä kouluu, mut perjantaina sit taas. Nautin tosta kyl suunnattomasti. Joka kerta ku siellä käy, tulee semmonen fiilis et on antanu kaikkensa ja oppinu jotain.

Mulla on älyttömän huono kunto nykypäivinä, mikä vähän hävettääki mua tuolla välillä, ja kaikkensa antamisen raja tulee aika nopeesti vastaan. Rääkättäessä sitä kehittyy. Sen huomasin jo Porvoossa, ku kävin vääntämäs jujutsuu ja brazilian jujutsuu. Varsinki brassijutsussa oli hiton kovat kuntovaatimukset. Yleensä alkulämmittely kesti 45minuuttia, jonka aikana juostiin koko ajan ja tehtiin erinäisiä käsienpyörittelyjä jne. Ku kävin samaan aikaan vielä jujutsussa, ni kunto kyl nous kohisten. Tämmönen painiminen mitä brassijutsu edustaa, on aika helvetin raskasta, ku ottaa huomioon et siinä ollaan maassa lähes koko ajan. Matossa ei voi pysähtyy paikalleen, tai vastustaja lukottaa tai kuristaa sut. Pitää olla myös erittäin tietonen itestään, vastustajastaan, siitä mitä voit ite tehä, mitä se toinen voi tehä, mitä se ajattelee, ja mitkä on kummankin mahollisuudet siitä tilanteesta mis ollaan. Miten kumpiki voi liikkuu erilaisiin positioihin ja miten se vaikuttaa sun seuraavaan siirtoon ja mahollisuuksiin.

Tossa salilla ku pääsee kamppailulajien makuun, ni tulee kyl ikävä painimista. Monta asiaa jotka pätee brassijutsuun, pätee myös Muay Thaihin, mut ne on silti todella kaukana toisistaan. Mua kiinnostaa kumpiki erittäin paljon, ja luulen et rupeen harrastamaan sekä BJJ:tä että Muay Thaita ku pääsen takas Suomeen. Vapaaottelussa yhdistyis nää molemmat, joten se on aika vahvoilla.

Käytiin Porvoossa tosiaan mun kämppiksen Ollin kaa siel jujutsussa ja jäätiin aina painimaan treenien jälkeen. Otettiin vaan pari kolme myllyä aina, mut joka kerta oppi jotain. Olli oli siitä hyvä painipari, et oltiin samankokosia ja kumpiki oli jujutsun osalta tiedonjanonen ja halukas vääntämään. Plus et me päädyttiin aika lailla samalle tasolle loppujen lopuks. Olli oli harrastanu aikidoo ja brassijutsuu ennenki, ja olin siks melkosessa alakynnessä aluks. Mut mä opin paljon siltä ja kehityin, ja hitto meil oli tasasia myllyjä. Toinen vei toisena päivänä ja toinen toisena. Joskus päädyttiin tasapeleihin. Mun jujutsu-uran tähtihetket, keltasen vyön saamista lukuun ottamatta, oli ne kaks kertaa ku olin alkanu harrastaa brassijutsuu, ja vein meijän mustavöistä opettajaa. Ah. Eniten herkkuu siitä teki se, et Olli katto vierestä. Se on yks niistä keneltä oon oppinu eniten, ja meijän painit on ollu ehdottomasti tehokkainta opetusta mulle brassijujutsussa. Se mua harmittiki BJJ:n alkeiskurssilla, et siel ei otettu ollenkaan vapaata painimista, vaan kaikki oli tekniikkaa. Mun mielipide (mikä tietysti ei oo ammattilaisen) on et pitäis opiskella jotain tekniikkaa, ja sit koittaa käyttää näitä opittuja tekniikoita vapaassa painissa, oppiakseen soveltamaan. Oh well. Kai ne tietää.

Mulla oli täl viikolla taas kuumetta. Keskiviikkona nous lämpö treenien jälkeen taas yli 38:aan. En tajuu mitä se tarkottaa. Kai mun pitäis juoda enemmän ja syödä vitamiineja ja jotain. Yks britti nimeltä Liam ainaki sieltä salilta sano että ku treenaa kovaa, vastustuskyky on matalalla ja pitää syödä monipuolisesti, juoda paljon ja syödä vitamiineja ja sinkkiä. Pitänee käydä apteekissa. En tiiä mitään mikä ärsyttäis mua enemmän ku olla kipeenä ku on jossain näin mageessa paikassa ja ois paljon tekemistä. Lisäks, mitä enemmän mulla on kipeys-poissaoloja, sitä vähemmän mä voin pyörii reissussa. Oon lähössä ens kuun puolenvälin jälkeen Bangkokiin ja sinne päin joksku 1,5 viikoks. Porvoosta tulee tuttuja just sopivasti, ja pyörin niiden kaa siellä jonku aikaa, kattelen Bangkokii ja teen ehkä ostoksia. Kiwaa.

Käytiinpä muuten porukalla snorklailemassa taas viime viikonloppuna. Kartotettiin vähän hintoja tosta Rawailta, ja päätettiin ottaa paikallisen tarjooma pitkähäntävene päiväks, 1500THB. Yhteensä. Jos ois vuokrannu joltain firmalta, hinnat ois ollu 1200-1500THB/hlö. Niihin ois sisältyny vettä, safkaa ja snorklausvehkeet. Ottaen huomioon, et me maksettiin 160bahtii veneestä, 100bahtii snorkkelin vuokrasta, ja juomista ja ruoista about 200bahtii per henkilö.. 460bahtii per naama on aika vähän verrattuna kolminkertaseen hintaan. Lähettiin ihan tohon lähelle, Coral Islandille. Se thai joka meijät heitti, sano sen olevan hyvä mesta, valkosta hiekkaa ja selkeetä turkoosia vettä. Ja olihan se! Mmmm. Vedettiin levyks, ja käytiin ihmettelemässä kaloja. Ne oli yllättävän läheisiä kavereita, ja käviki ilmi että porukka ruokkii niitä siellä Banana-beachillä leivällä. Varmaan parin kuukauden päästä ku sesonki on korkeimmillaan, kalatki saa masunsa täyteen. Me ei tajuttu mitää leipää ottaa mukaan. Ja muutenki se ruokkimisjuttu tuntu vähän fuskaamiselta. Siel oli myös meduusoja, ja niistä synty jonkinasteinen farangipaniikki aina välillä. Itellänikin. Oltiin Juuson kaa siinä kyyläilemässä, ku joku britti huuteli kymmenen metrin päästä: ”Hey boys! Don’t come here! It’s a Stone Fish.” Katottii Juuson kaa toisiamme ja mä kysyin ”What about it? What’s it like and what does it do?” Mihin kaveri hienotunteisesti: “It looks like a stone, and if you touch it, you’ll die!” No siinä sit kiitollisina tiedosta alettiin pulikoimaan kohti rantaa silmät kovana ja pieni jännitys päällä. Vähän ennen rantaa mun silmien eteen ilmesty vaaleenpunanen, vähän jalkapalloo pienempi meduusa. Onnistuin välttää sen, mut samassa pelästytin Juuson aika lailla. Päästiin hengissä rantaan ja naureskeltiin asialle loppupäivä. Meijän venekuski vei meijät vielä yhteen paikkaan, mut se oli aika lame. Vesi oli sameeta ja korallit aika tylsiä. Kaloja ei kauheesti ollu. Aallokko oli aika kova ku mentiin takasin, ja Sussu puristiki mun käsivartta aika lahjakkaan kovasti ollakseen noin 160cm pitkä pieni blondi. Myönnetään, se pitkähäntävene ei oo paras vaihtoehto jos lähtee yhtään kauemmas rannasta.

Näin lauantai-iltapäivän kunniaks voisin sanoo muutaman sanan Patongin Bangla-roadista. YÖK. Siinä se.

No okei: kyseessä on siis Patongin baari-/tyttökatu, millä pyörii enemmän valkoihosia ku 10 vuoden Tuska-festareilla yhteensä, päivittäin. No okei, ainaki viikonloppusin. Aussit, britit ja kaikenkarvaset jenkit ja eurooppalaiset muutenki, pyörii siellä ja ettii jotain, ehkä sitä ”parasta” pingpong –show’ta, elämänsä rakkautta, tai ehkä ihan vaan kunnon känniä ja suihinottoo. Käveltiin eilen sen kadun päästä päähän, ja koko ajan sai väistellä näitä pingpong –kaupittelijoita. Erinäiset jumputusbiisit raikaa koko matkalla, ja paikallisia kaupustelijoita, tyttöja ja ladyboyta joutuu kans välttelemään ärsytykseen asti. Osa tanssii näkyvästi kadulle päin ja koittaa houkutella näitä isomahasia brittimiehiä juomaan kaljaa niiden baariin. KAIKEN SAATANALLISEN HUIPPU tällä kadulla on Seduction. Kaikkien rakastaman Seppo ”Sedu” Koskisen baari Phuketissa. Huhhuh. Samat nykypäivän tanssihitit mitkä soi Suomessaki, soi kuulemma siellä, höystettynä perus Coco Jambolla ja Cotton-Eyed Joella. Muut kävi siellä ku mä jäin tänne Rawaille pari viikkoo sitten. En ois kyllä menny sinne vaikka kaikki muut ois eilenki menny. KUKA SUOMALAINEN MENEE SEDULAAN THAIMAASSA? Not me.

Sillon ku nää muut meni sinne, mä olin siis Rawailla turvassa. Phi oli myyny mulle lipun semmoseen hyväntekeväisyystapahtumaan tähän lähelle Laguna Bar:iin. Maksoin 200THB, sain ovella mojiton ja sit siirryttiin buffet-pöydän viereen notkumaan ja odottelemaan Mrs. Rawai 2010 –skaboja. Olin aika innoissani et pääsin paikallisiin kauneuskisoihin, kunnes tajusin et kuin paikalliset ne onkaan. Kyseessä oli nimittäin Rawai ladyboy –kauneuskilpailut :D Hahah, pienessä shokissa siinä sitten imin rommikolaa ja kattelin mun tanskalaisen treenikaveri Nokin kaa huvittuneena ku ”tytöt” käveli meijän ohi sitä lavaa pitkin. No, ei ois voinu tapahtuma kauheesti paikallisemmaks mennä! Oli hauska ilta, mut tulin kyl ajoissa kotiin nukkuu.

Säästä muuten vähän: tääl sataa ja tuulee perkeleesti. Tulee yks Kummelin sketsi mieleen.. Keski- ja itä-Thaimaassa on tällä hetkellä tulvia ja eilen ainaki oli 100 kuollutta ja porukkaa menettäny kotinsa jne.. Paskaa. Täälläki on ollu sateita vuodenaikaan nähden nyt enemmän ku vuosiin, mitä on huhupuheita kuunnellu. Ei tosin mitään tulvahommia. Hitto, kuuman kauden ois pitäny jo alkaa! Sitä odottelemme!

Nyt ku kirjotan tätä, oon taas lähössä kohta treeneihin melkeen viikon tauon jälkeen. Pitää juoda paljon ja koittaa ottaa rauhassa. Rauhassa ottaminen ei kyl kauheen hyvin onnistu tuol treeneissä, ne nimittäin kyl puskee mua parempiin suorituksiin ja sitä hengästyy aika nopsasti. Nojoo, pitää nyt kattoo. Toivotaan et lämpö ei nouse. LämpöTILA sen sijaan sais nousta ja nää sateet sais hellittää!

Mrrrr.