Bali roadtrip..

Ne päivät Balilla meni aika rennosti. Muut talon asukkaat oli koulussa, joitaki paskatautisia ihmisiä oli kuitenki mun seurana. Jes. Rannalla tuli käytyy ja tasoteltuu aikaeroo. En voinu uskoo et oon siellä. Ida sano rannalla ekana päivänä ku seisoin vaa ja kattelin huokaillen ympärilleni: "Mitäs tykkäät?" Ja virnisti Idamaisen söpösti.

Kylhän mä tykkäsin. Hiekkaa silmän kantamattomiin, isoi aaltoja ja se meren tuoksu. Siin on jotai.

16. päivä, eli kolmantena päivänä mun saapumisen jälkee mentiin Idan kaa Kutalle moikkaamaan mun tulevia koulukavereita. Käytiin syömässä, juomassa ja tutustumassa. Jouni ja Laura, tää espoolainen teekkaripariskunta, vaikutti oikeen mukavilta. Sovittiin et seuraavana päivänä lähetään skoottereilla kiertää saarta.

Jepjep. Aika suden suuhun mentiin taas. Olin ollu pari kertaa huvilan poikien kyydissä, ja vähän kyl arvellutti koko homma. Kuta oli sellanen kaaos, et en uskonu ikinä ajavani siellä paikallisten seassa. No, seuraavana aamuna kävin kuitenki vuokraamassa skootterin ja ajelin vähän edestakas siinä huvilan lähistöllä. J&L tuli tuomaan toisen rinkkansa sinne huvilalle meijän reisun ajaks, ja sit sitä mentiin. Ei oltu oikeestaan suunniteltu mitään sen reissun osalta. Siinä huvilalla päätettiin aika suurpiirteinen reitti: Tanah Lot:in (kivisaarella keikkuva hindutemppeli länsi-Balilla) kautta Ubudiin, keski-Balille. Tai oikeestaan sovittiin et lähetään vaan johonki sinne suuntaan.

Oltiin yks yö Ubudissa, joka on entinen taiteilijakaupunki. Varmaan nykyinenki, mut aika paljon siel nyt näky vaan turismia. Oltiin vaan yks yö, ni ei oikeen osaa sanoo. Vettä alko tulee matkalla pirusti, ja eihän meillä mitää sadeviittoja viel ollu. Pysähdyttiinki aina odottamaan sateen laantumista. Nopeesti ne meni aina ohi. Ubudin hostelli oli hyvä. Se oli rakennusvaiheessa, eli aika halpa, aamiainen tuli terassille, uima-allas oli toiminnassa ja huone oli siisti ja ilmastoitu. Oiskohan maksanu vajaat 20euroo yö. Jaettuna kolmelle = not bad. En muista kyl nyt sen hostellin nimee, mut se oli ihan Monkey Forestin vieressä. Apinametsä oli ihan okei. Ne apinat oli aika veijareita kyl. Siellä ne juoksenteli ihmisten seassa, söi, paneskeli ja elämöi. Miljööki oli aika viidakkokirjamainen: kivitemppeli viidakkokasvillisuuden keskellä, jännii patsaita ja erikoisii hahmoja. Sisäänpääsymaksu oli kaksinkertaistunu vuodesta 2008 (Lonely Planet), eurosta kahteen. Porukkaa siis riitti. 

Ubudista otettiin kurssi kohti Balin vuoria. Bongattiin kartalta Gunung (Mount) Batur, jonka varjossa oli järvi, Danau Batur. Kuultiin et siellä oli jotai kuumii lähteitä, ja aateltiin whynot. Tää meijän kartta muuten pitää mainita. Se on mul vieläki messissä, vaik nyt ku kirjotan tätä ni on yks päivä koulun alkuun Phuketissa. Taitaa tulla Suomeen mukana. Ostettiin se tyttöjen kämpän läheltä Mini Martista. Käsin piirretty tiekartta mihi on merkitty jotai temppeleitä ja bensa-asemia, majotuspaikkoja ja rafloja. Siin oli koko Bali, ja isoimmista mestoista yksityiskohtasemmat kartat. KÄSIN PIIRRETTY. Haloo. Just joku käsin tuherrettu tiekartta kannattaa ostaa ku lähtee tolleen suunnittelematta reissuun. Hyvin se kuitenki palveli, vaik vähän kyl alkuun epäilytti. Mageit kuviiki siin oli, hehe.
Matkalla sinne vuorelle oli katu, jonka varrella oli about 20km käsityökauppoja vieri vieressä kummanki puolen tietä. Huhhuh. Tuntu et ne ei lopu ikinä. Matka oli ylämäkee suurimmaks osaks. Ylläriii! Yks paikallinen heppu tuli juttelee meille ku raavittiin päätämme sen kartan kaa yhessä risteyksessä. Se ohjas meijät helvetin kalliiseen, mut sitäki hienompaan raflaan, missä syötiin buffetista ja kateltiin upeeta maisemaa. Se oli pienemmän vuoren kyljessä, ja siit oli panorama-näkymä sinne Danau Baturille ja vuorelle. Uskomaton paikka. Sitä meni pieni ihminen mykäks. En muista koska se oli viimeks purkautunu, mut sen juurella näky selkeesti mistä laava oli jyränny menemään. Upeeta, upeeta. Sääki oli selkee ja kaikkee. Muistan sen näkymän kyl aika pitkään.
Melkosen skouttaamisen tuloksena päädyttiin hostelliin nimeltä Under the Volcano III : Bufeesta siis lähettiin täysin massuin kohti järvee, koska oltiin kuultu et siellä on majotusta niiden kuumien lähteiden tienoilla. Laskeuduttiin aika reilusti alaspäin, ja kartotettiin vähän majotusmahollisuuksia. Oltiin kuitenki aika ajoissa, ja homma meni lähinnä ajeluks ja ihmettelyks. Ei tosiaan ollu vaikee löytää majapaikkaa, ku heti jos pysähty hetkekski ni joku tuli jo nykii oman mestansa suuntaan. Helpotti hommaa, mut totta puhuen oli aika ärsyttävääki välillä. Myöski jotain taiteilijoiks esittäytyneitä tyyppejä tuli aina esittelee kuinka joku suomalainen oli kirjottanu suosituksensa niiden kirjaan. Päästiin aika hyvin niistä eroon huomauttamalla että milläs kummalla me niitä sun taideteoksia raijataan, ku ollaan skoottereilla matkassa? Hahah, joku ei tosin tästä lannistunu, vaan sano tyyliin "I also have some very small paintings for you sir..?"
Nojoo, back to da point. Ajettiin siis aika pitkälle, ja päädyttiinki sit lopulta semmoseen pieneen kylään, jonka nimi on ehkä Songan. Tiet oli kapeita, ja me oltiin nähtävyyksiä. Ajettiin kunnes tie loppu, ja pistettiin skootterit parkkiin tomaattiviljelyksille. Oltiin Danau Baturin pohjoispäässä. Siel oli joku hindutemppeliki, mut ei oikeen oltu varmoja saako niihin mennä, ni ei otettu riskii. Siel ei nimittäin näkyny ketään keneltä kysyy, ja vaik ois näkynyki, ne ei luultavasti ois hirveen hyvin englantii puhunu. Se oli ah. Se oli. Maissipeltoo, tomaattii ja jotain kaalii kasvo siinä kylän puolella, ja pilvet laskeutu vuorien reunoja pitkin sen kylän päälle ja sinne järvelle. Ne nimittäin laskeutu. En oo ikinä nähny mitään semmosta. Yks tän reissun tähänastisista top3 -maisemista. Sankasta pilvimäärästä huolimatta aurinko paisto jostain välistä ja valas hämysesti sen kylän. Sieltä temppeliltä näky kylässä päin yks isompi talo, joka pisti esiin niiden peltojen takaa. Siinä oudossa valaistuksessa ja pilvi-ilmiössä oli jotain maagista kyl. Tuli mieleen klassinen Aasia-maisema, samurait ja luonnonläheisyys ja kaikki. Samurait on Japani-juttui, joojoo :) Mut silti Aasia. Muistan ne kylmät väreet, ja niitä tulee vielki ku muistelen sitä. Ärsyttää ku en saanu ostettuu sitä kunnon kameraa tälle reissulle. Toi mun nykyinen pokkari ei tee ollenkaan oikeutta sille pysäyttävän kauniille hetkelle minkä siel koin.
Ajeltiin takas "sivistyksen pariin", ja käytiin kyselee niist kuumista lähteistä. Siel oli semmonen kallis mesta, mihin makso about 13e/hlö sisään, täällä päin maailmaa siis melko kallista. Enemmän ku esim meijän majotus per henkilö yhtenäkään yönä Balilla. Satuttiin törmäämään semmoseen hyvännäköseen naiseen, joka ohjas meijät rakenteilla olevaan, paikalliseen mestaan. Siellä hinta puolittu about kuuteen euroon, ja homma toimi täydellisen hyvin. Sovittiin et mennään sinne seuraavana aamuna. Saatiin alkudrinkit, pyyhkeet, saippuat ja snackit. Oltais sil hinnal saatu lilluu siellä altaassa vaikka koko päivä. Ainii, ja saatiin sit sen saman mimmin kautta majotus tuolta Under the Volcano III:sta, ja ku majottu siellä ni sai vielä 10000ringgiä (eli jonku euron) alennusta niistä kuumista lähteistä.
Toi hostelli oli mageella paikalla, ihan sen järven rannalla. Jos on huono nukkumaan, niinku minä, tätä tosin kannattaa harkita kahteen kertaan. Äänieristys oli olematon. Asioita jotka piti mua hereillä ton yön aikana:
- Häät joissa laulettiin karaokee, huonosti
- Ankkalauma
- Pari koiraa
- Naapurin saksalaiset, ekaks illalla ku oltiin just menty koijaa, ja sit aamulla neljältä ku ne heräs lähteäkseen kattomaan auringonlaskuu Gunung Baturin huipulle
- Muutama kukko, jotka alotti aika pirun aikasin
- Myrsky

Paskimmin nukuttu yö koko reissulla. Jäi mieleen.

Ainii ja vessas oli torakka. Chilli erakkotorakka, ei hievahtanukaa koko aikana.

Käytiin siis niissä lähteissä, ja lähettiin kohti etelää. Käytiin Pura Besakih -nimisen hindutemppelin kautta. "Suurin hindutemppeli eteläisellä pallonpuoliskolla" vaimitensemeni. Jos on asiasta kiinnostunu, ni mene ihmeessä käymään. Maisematki on upeet, mutta rahastustahan toiki on helvetti sentään. Eka sisäänpääsy ja parkki, sit se joku liina mikä piti olla muka kaikilla, ja sit viel opas et sinne pääsee mestoihin sisään. Kusetuksen maku oli aika vahva, ja lisäks oltiin viel aika hiton nälkäsii = paha mieli ja kiukutteluu.

Seuraava yö oltiin Sanurissa, Denpasarin itäpuolella. Otettiin rannan tuntumasta hostelli, ja päätettiin herää kattoo auringonnousuu. Bali on kuuluisa kauneista auringonnousuista ja -laskuista. Jouni sai jonku pöpön ja ravas koko yön vessassa, ollen välillä istuma-asennossa ja välillä polvillaan, if you know what i mean. Se raahautu rohkeena mun kaa kattoo sen auringonnousun, mut hitto se oli kalpee. Oli upee nousu, ei voi muuta sanoo. Istuin hiljaa siin rannalla ja mietiskelin. Tätä tyttöö lähinnä. Positiivista hitto, mä uskon tän meijän jutun onnistumiseen aika paljon, ja se antaa mulle voimii jaksaa ikävää. Heh, herkistelyy tähä väliin.
Vähän ku ois ollu vähemmän pilviä.. No, upee oli eniveis. Jouni oli nii paskana, et päätettiin ottaa huone Watering Hole -nimisestä hostellista siitä aika läheltä, ja viettää se päivä Sanurissa. Pariskunta vietti päivänsä hostellissa, mua ei huvittanu. Otin kirjan messiin ja lähin rannalle lueskelee. Istuin aika kauan ja luin Sam Sheridanin "The Fighter's Mind"ia. Hyvä kirja kenelle vaan joka on kiinnostunu kamppailulajeista ja niihin liittyvästä henkisestä puolesta. Se on koottu lähinnä haastattelujen ja kirjailijan oman kokemuksen perusteella. Rivien välistä voi lukee myös pätevänolosia elämänohjeita. Isoo peukkuu tälle. Pitää lukee tän hepun aikasemminki kirjottama "A Fighter's Heart".
Siinä istuskellessani kaljan ja kirjan kera, siihen tsippaili paikallinen äijä, joka siinä rupes mua sit jututtamaan. Höpistiin kaikennäköstä Balista, Suomesta, turismista ja sen vaikutuksista Baliin. Tykkäsin siit hepusta. Kävin hakee meille Bintang-bisset sellasest kiskakärrystä, jonka myyjä sano joka väliin "See you!" aina ku menin siihen tai siit ohi, tai aina ku lähin. Hassua.
Kaveri kiitteli bissestä kovasti ja sano et venaa hetki. Se hyppäs pystyyn ja lähti kans sinne kiskalle. Se kävi hakee meille pussit pähkinöitä ja kerto et bissen kaa pitää olla pähkinöitä. Hymyilin, sanoin ok, thanks man, ja jatkettiin juttuu bisseinemme ja pähkinöinemme. Se oli hyvä juttutuokio. Fuck Pura Besakih, tollasii kokemuksii mä haluun täältä enemmän.

Seuraavana päivänä ajeltiin jo takas tyttöjen kämpille, ja pari yötä ehin vielä viettää niiden nurkissa. Vikana iltana otettiin reissun eka keitto siel niiden kämpillä, ja talo oli täynnä jengii. Oli hauskaa, mut tietty lähtöyönä piti iskee se kakkaoksennus -tauti. Lennot Thaimaahan oli aika perseestä, ja varsinki se lähtö ja kamojen raahaaminen. Huh.

Päälimmäisinä asioina Balista jäi mieleen upeet maisemat, ylimukavat ja avuliaat ihmiset, turismin vaikutukset (mm Kuta, yök) ja valitettavasti rahastuksen maku.

To be continued..